Ensi kesänä

Ajamme ensimmäistä kertaa tänä keväänä puolisoni vanhempien mökin pihaan. On helatorstai ja edessä pitkä viikonloppu. Puolisoni yrittää muistella, milloin kävimme täällä syksyllä viimeistä kertaa. Joskus elokuun lopulla kai. Talvi on ollut pitkä.

Mutta silti, saunan terassilla istuessa ja ilta-auringon värjäämiä koivunlehtiä katsellessa tuntuu siltä kuin viime kesästä ei lopulta kuitenkaan olisi niin kovin paljon aikaa. Aika kuluu nykyään niin nopeasti. Vastahan me olimme täällä.

Viime kesänä olimme yrittäneet raskautta puolisen vuotta. Huoli ei vielä ollut suuren suuri, mutta kuukausien kuluessa pelko alkoi hiipiä takaraivoon. Kirjoitin silloinkin ajan kulumisesta. Lapsihaave oli elänyt jo kauan ennen kuin ehkäisy jätettiin pois ja lapselle annettiin lupa tulla. Kesät, joulut ja kaikki muut mahdolliset vuodenaikojen merkkipaalut muistuttivat minua siitä, että sylimme olivat vieläkin tyhjät.

Ehkä ensi kesänä, ehkä ensi jouluna. Ei vielä tänäkään kesänä, ei vielä tänäkään jouluna.

Tänä kesänä kaikki on muuttunut. Vajaat kolme viikkoa sitten kävimme ensimmäisessä sikiöseulonnassa ja pääsimme näkemään jälkikasvumme ultraäänessä. “Hän on elossa”, kätilö ilmoitti heti ensimmäisenä. Siellä hän hyöri ja pyöri kuin väkkärä. Kaikki oli hyvin.

Seuraavana viikonloppuna kerroimme uutiset tuleville isovanhemmille. Se tuntui ihanalta. Kaikki muuttui yhtäkkiä niin paljon todellisemmaksi.

Ensimmäinen kolmannes on vaihtunut toiseksi ja kaikki on hyvin. Me saamme marraskuussa lapsen. Vähän päälle kaksi vuotta sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran annoimme raskaudelle mahdollisuuden.

Puolisoni vanhempien mökistä on jostain syystä tullut minulle sellainen paikka, jossa olen usein ajatellut tulevaa lastamme tai lapsiamme. Juuri siellä olen monet kerrat haaveillut, että ehkä ensi kesänä. Siellä puolisoni sisarusten lapset ovat vipeltäneet isovanhempiensa kanssa, ja minä olen pohtinut, milloin meidän lapsemme pääsisi liittymään joukkoon.

Omille vanhemmilleni jälkikasvumme tulee olemaan heidän ensimmäinen lapsenlapsensa. Ehkä siksi en vielä ole osannut kuvitella heitä lapsemme kanssa. En vielä tiedä, miten he pienen lapsen kanssa toimivat. Puolisoni vanhemmista tiedän.

Ja se mökki… No, se on paikka, jossa käydään muutaman kerran kesässä. Se muistuttaa ajan kulumisesta ja luo vuoteen rytmin. Viime kesänä, tänä kesänä, ensi kesänä.

Jos kaikki menee jatkossakin niin kuin pitää, ensi kesänä meillä on mökillä mukanamme puolivuotias. Isovanhemmat suunnittelevat pihalle hiekkalaatikkoa. Siellä vanhemmat serkut, tänä keväänä syntynyt serkku ja meidän pikkuisemme saavat sitten leikkiä.

Ensi kesänä.