Lapseni isälle

Kohta sinusta tulee isä. Tai oikeastaan olet sitä jo. Viimeiset lähes yhdeksän kuukautta olet pitänyt huolta meistä molemmista, minusta ja vauvasta. Koska niin isät tekevät.

En alun perin valinnut sinua lapseni isäksi, vaan ennen kaikkea omaksi kumppanikseni. Olet ollut paras mahdollinen sellainen jo yhdeksän vuotta. Se, että meistä kahdesta tulee kolme, on kuitenkin myös uskomaton onni ja toteutunut unelma. On ollut suuri onni löytää juuri tuollainen matkakumppani ja parisuhde, johon lapsen on hyvä ja turvallista tulla.

En voisi kuvitella lapselleni parempaa isää. Ne samat asiat, joita sinussa kumppanina rakastan ja arvostan, tekevät sinusta varmasti myös ihanan ja rakastavan isän.

Olet turvallinen kallio, johon voi aina luottaa, vilpitön ja rehellinen. Olet rauhallinen ja kärsivällinen. Saat minut nauramaan – tarkoituksella tai tarkoittamatta. Ja niin paljon kuin loppumaton rationaalisuutesi minua joskus ärsyttääkin, tekee se sinusta myös järkkymättömän ankkurin tunnemyrskyjen keskellä.

Kun minulla on ollut vaikeaa, olet aina ollut siinä ja sanonut, että kaikki järjestyy. Kun hermoni ovat pettäneet, olet aina ollut siinä ja rauhoittanut minua. Kun olen pelännyt, että emme voi saada lasta, olet aina ollut siinä ja uskonut tulevaan.

Sylisi on maailman turvallisin paikka.

Ennen kuin päätimme yrittää raskautta, halusit käydä keskustelun, johon olemme molemmat myöhemmin viitanneet vitsikkäästi “suurena arvokeskusteluna”. Se huvitti minua, ja olen usein kiusoitellut sinua aiheesta. Mutta oikeasti arvostin sitä keskustelua todella paljon.

Se osoitti, että vanhemmuus on sinulle tärkeä asia, johon ei pidä ryhtyä kevyesti. Se osoitti, että haluat meidän toimivan vanhempina tiiminä, joka jakaa samat arvot ja ajatukset lapsen kasvattamisesta.

Tiedän, että sinun kanssasi lapsestamme kasvaa viisas, empaattinen ja utelias maailman tutkiskelija, joka osaa erottaa oikean väärästä ja uskaltaa etsiä oman polkunsa.

Sanat ovat tietysti aina helpompia kuin teot. Emme vielä kumpikaan tiedä, millainen matka meillä kolmella on alkamassa. Yksikään vanhempi ei ole täydellinen, emme varmasti mekään.

Mutta ainakin yritämme parhaamme, yhdessä.

Tiedän, että sinua jännittää. Niin minuakin. Mutta onneksi vanhemmuus on paljon enemmän kuin vaipanvaihtoa, ruokkimista tai nukuttamista. Se on niin paljon enemmän kuin kaikki se käytännön hoiva, josta luemme erilaisista oppaista ja yritämme epätoivoisesti muistaa kaiken ulkoa.

Vanhemmuus on ehdotonta rakkautta. Se on välittämistä ja läsnäoloa. Se on tukea ja turvaa. Se on uuden opettelua avoimin mielin. Se on maailman näyttämistä. Se on rehellisyyttä ja haavoittuvuutta. Se on kannustamista. Se on samaan aikaan tiukasti kiinni pitämistä ja irti päästämistä. Se on turvasatama, jonne saa aina tulla.

Tämän kaiken sinä jo osaat. Osaat rakastaa ja olla läsnä. Osaat tukea ja kannustaa. Osaat tarjota suojaa ja lohduttaa. Osaat piristää ja naurattaa.

Olet hyvä mies, kumppani ja isä. Rakastan sinua ja olen äärettömän onnellinen siitä, että juuri sinä olet lapseni isä.

Artikkelin kuva: Heidi Kouvo Photography

perhe raskaus-ja-synnytys rakkaus oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *