Herkullinen punapää
Edellisessä jutussa kerroin ihanista blondeista ja siitä, kuinka blondeilla on aina hauskempaa. Nyt kuitenkin käännän kelkkani ja puhun punapäiden hauskuuksien puolesta. Sellainen punapää olen itsekin, vaikkakin kemikaalien ja väripigmenttien ansioista.
Asiakkaani, Amanda, tuli jonkin aikaa sitten teettämään hiustaikoja luokseni. Värjäämättömät, luonnolliset hiukset (pahoittelut, tästä ei ole kuvaa) sopivat kyllä hänen kasvojensa väriin todella hyvin, mutta joku siinä yhtälössä ei aivan toiminut. Nainen, joka tykkää raskaammasta musiikista tarvitsi kauniiden kasvojensa kehyksiksi jotakin ei-niin-luonnollista, jotakin räväkämpää.
Otin suuren riskin ja ehdotin hänelle jotakin, mitä hän ei osannut odottaa. Punaiset hiukset! Amandalla täytyy olla punaiset hiukset. Punaisia pigmenttejä purkkiin ja värit päähän. Puolen tunnin päästä edessäni istui uusi ihminen, uusi punapää. Pikkulinnut myös lauloivat myöhemmin, että uusi väri on ollut todellinen jackpot! Go punapäät, meilläkin on hauskaa.
Hauskaa perjantaita kaikille muillekin!