Noniin, nyt mullakin on sellainen. Oma vaihtoblogi, jälleen kerran. Ensimmäisen kerran harjoittelin blogin pitämistä 17-vuotiaana talliaisena, kun vietin vaihto-oppilasvuottani Uudessa-Seelannissa. Olihan se varmasti hellyyttävää luettavaa teinikohelluksineen, toivottavasti kehitystä ja henkistä kasvua on silti ehtinyt tapahtua tässä välissä. What goes around comes around ja tässä sitä taas ollaan lähdössä omin päin kohti uusia seikkailuja, ja innostus pienimuotoiseen bloggailuun hieman aikuisemmalla otteella nosti taas päätään. Joten miksipä ei? Toivottavasti tästä saavat ainakin iloa kaverit ja sukulaiset, ollos hyvä. Jos tänne joku ulkopuolinen tänne eksyy, niin tervetuloa!

Perusasioista on toki hyvä aloittaa. Täällä ruudun toisella puolella istuu 23-vuotias markkinoinnin opiskelija Turun kauppakorkeakoulusta. Vielä toistaiseksi kirjoittelen Suomesta käsin, mutta ensi maanantaina tarkoitus olisi suunnata kohti Englantia, tarkemmin sanottuna Bristolia, jossa tulen viettämään toivottavasti unohtumattoman kevätlukukauden vaihto-opiskelijana. Vaihtoyliopistokseni valikoitui Bristolissa sijaitseva University of West of England, tuttavallisemmin UWE. Tulevasta uudesta kotikaupungistani olen tietty googlaillut jo yhtä sun toista. Bristol sijaitsee Lounais-Englannissa kompaktin 170 km matkan päässä Lontoosta. Kyseessä on Iso-Britannian kahdeksanneksi suurin kaupunki, ja asukkaita on noin Helsingin verran. Lontoon lisäksi Bristolista on mukavan lyhyt matka Bathin ja Oxfordin historiallisiin kaupunkeihin – näissä olisi ainakin hienoa päästä käymään! Lisäksi Bristol on yksi Englannin lämpimimmistä ja aurinkoisimmista kaupungeista (Kääk, uskaltaako Wikipediaan luottaa). Iso-Britannian ilmaston tuntien tämä tieto luonnollisesti lämmitti mieltä. Taidan kuitenkin käydä ennen lähtöä hankkimassa kunnollisen sateenvarjon mukaan…

Muutaman stressikohtauksen ja hermoromahduksen jälkeen myös majoituskuviot onneksi selvisivät hyvissä ajoin ennen lähtöä, kun sain asuntotarjouksen yliopiston majoituspalveluista. Tai no, kyseessähän ei ole varsinainen asunto vaan ennemminkin dorm room-tyyppinen ratkaisu. Hinta on kieltämättä suolainen, mutta onneksi pakettiin kuuluu oma kylpyhuone. Luojan kiitos siitä. Ei siis pyyhe päällä vaivihkaa yhteiseen suihkuun kipittelemistä – tällaisesta mukavuudesta viitsii hieman ekstraa maksaakin. Jännityksellä jään vielä odottamaan, millaisten kämppiksien kanssa pääsen kevättäni viettämään.

Tällaisen pienen intron myötä lähden seikkailemaan jälleen maailmalle. Blogia pyrin päivittelemään mahdollisimman tiheään, mieluiten runsaiden kuvien saattelemana. Tämä varmasti helpottuu kun saan vielä järkkärini haettua Turun kodista. Tarkoituksena olisi dokumentoida vaihtokevättä mahdollisimman ahkerasti!

Paremman kuvamateriaalin puutteen johdosta loppuun vielä kliseinen turistikuva Bristolista, olkaa hyvät. Mutta mitä, sielläkin on jokilaivoja?! Tämähän sopii uusioturkulaisen makuun!

Terkuin,

Liisa