Sekametelisoppaa

Herra Torahammas.

Ajattelin jakaa teidän kanssanne tänään palasen arjestani tällä hetkellä. Siihen kuuluu jostain luokseni muuttanut ylenpalttinen unentarve, ylivirkeä koiranpentu, aurinko ja ystävät. On paljon odotuksia ja jo täyttyneitä toiveita, joiden tiedostaminen tuo hyvän mielen ja sitä ymmärtää, että kaikki on vallankin hyvin. 

Kevättalvi on niin ihanaa — ilma lämpenee, aurinko paistaa ja silti on puhtaan valkoista. Ei voi kuin hymyillä, kun kävelee koirien kanssa Kemijoen jäällä ihastellen aurinkoa, jylhiä maisemia sekä valkoisena kimmeltävää lunta. Riemu on tosin vielä niin pieni, että kaveri piti kietaista puolessa välissä lenkkiä takin suojiin, koska suuri väsymys iski. Ja takin sisuksiin tuo pikkukaveri muuten nukahtikin sitten loppulenkin ajaksi. Toistaiseksi olen herännyt aamuisin siihen, että tuo pieni karvapallo on huomaamattani kömpinyt nukkumaan pääni päälle ja puree korvalehtiäni. Että herääs jo! Niin paljon vielä opetettavaa ja opittavaa.

Kotiintullessa on kiva vetää omat luottotöppöset jalkaan. Tosin, tuo pikkususi on jo nyt ansioitunut töppösten varastelijana ja tuon tuosta toverin pikkuiset maitohampaat ovat kiinni noissa minun pehmoisissa jalanlämmittimissäni.

Juuri nyt odotan eniten PT-treenien alkua, kun olen saanut kerättyä hieman voimia kilpparilääkityksen aloittamisen jälkeen. Olo kohenee hitaasti, mutta varmasti. Maanantaina on palaveri, jossa käydään läpi PT:n kanssa tätä meikätytön tilannetta ja starttaillaan uuden ohjelman voimin. Aivan mahtavaa! Vaikka olen liikuskellut tottakai jonkin verran tässä välissäkin, on niin tervetullutta saada jotain rytmiä ja tavoitteellisuutta liikkumiseen. Ehkä eniten odotan hiihtokauden korkkaamista ja kahvakuulatreenejä. Mennään iisisti eteenpäin.

Reilun kuukauden ajan olen nukkunut 10-12 tuntia per yö. Ei puhettakaan, että voisin enää harrastaa yökukkumista, jossa olin ennen supermestari. Kroppa kertoo tätänykyä silmien luppaisulla aina ennen puoltayötä, että olisi aika käydä nukkumaan. Tämä on tuntunut oudolta, koska olen ollut aina huono nukkuja, joka pyörii sängyssä tunnin tai pari ennen nukahtamista. No, en pyöri enää. Ehkä tämä on kilpparilääkityksenkin ansiota? Uni on ihana asia, arvostan.

Ja sekin on aika ihanaa, kun mies muistaa oikeanvärisillä kukilla.