Minttuhummusta ja greippisalaattia

Näen suoraan tästä työtilani ikkunasta joen yläpuolelle. Viime aikoina olen ihastellut pilvetöntä taivasta ja kirkasta auringonpaistetta, joka on saanut hymyn kasvoille niinäkin päivinä, jolloin mieli on ollut vähän harmaa. Taivaalla on kuitenkin viihtynyt jo kolmatta päivää hyvin tiheä ja harmaa sumupeite. Sellainen, joka aiheuttaa kostean ja erittäin kylmän ilman, joka tarttuu luihin ja ytimiin.

Lämpöisen aamupuuron jälkeen teki kuitenkin mieli syödä salaattia ja vähän vahingossa tämä kaunis lounas sai seuralaisekseen raikkaan lämmittävän hummuksen. 

Mieheni veli ja tyttöystävänsä asuvat Puolassa ja saimmekin sieltä ihanan minttulähetyksen tuossa alkuvuodesta. Purkillinen itsekasvatettua ja kuivattua minttua on ihastuttanut ja riittänyt maustamaan monta ruokaa tässä taloudessa. Kävin eilen jälleen minttupurkilla tuoksuttelemassa kadoksissa olevaa kevättä ja tänään hummusta valmistaessani hoksasin tuunata tekeleeni mintulla. Ja ai että, tästä tuli aivan taivaallista. Sopivan lämmittävää, tuhtia ja ruokaisaa, mutta silti raikasta.

Vihreä minttuhummus, 2 annosta

200 g keitettyjä kikherneitä 

kourallinen tuoretta persiljaa

2 pientä tai 1 iso valkosipulinkynsi

1/3 sitruunan mehu

3 tl kuivattua minttua

1 tl Himalajan suolaa

vähän vettä

Salaattipohja yhdelle

1/3 Salanova-salaattia

1/4 punasipuli

1/4 verigreippi

1/4 kurkku

1/4 osa fetaa

iso nippu persiljaa

loraus maailman parasta sinappikastiketta

Normaalisti en käytä hedelmiä salaateissa, sillä tykkään pitää suolaisen suolaisena ja makean makeana. Olin kuitenkin aamulla pilkkonut itselleni kulhoon kaksi  kypsän mehevää verigreippiä ja ajattelin, että niiden lievä hapokkuus ja hedelmäisyys voisi passata hyvin tähän suolaiseen salaattiin. Se luulo kuulkaas osoittautui nappivalinnaksi. 

Sunnuntain kotibrunssilla on siis tarjolla ainakin greippisalaattia, minttuhummusta ja appelsiinipannareita. Toivotaan, että neiti Aurinkokin liittyisi tuolloin seuraamme iloiseen.