Bloggaaja avautuu

Olen harjoitellut viime päivät omakehittelemääni inspiraation houkutustekniikkaa. Kohtaan välillä tiukkoja lukkoja luovuuden ilmaisemisessa ja inspiraationmetsästyspakkoa parempi keino on ollut päästää hetkeksi irti siitä kohteesta, johon lukko on sattunut sillä kertaa napsahtamaan. Viimeiset vajaat neljä vuotta olen blogannut hyvinvoinnista enemmän ja vähemmän.

Näinä aikoina olen tietysti kohdannut erilaisia kausia, jotka kaikki ovat vieneet omalla tavallaan eteenpäin — toisinaan naurettavan ja ihanan helposti, satunnaisesti niin vaikeasti, että melkein päätä on särkenyt. Joskus olen tehnyt kirjoitushommia läpi yön inspiraation imussa, joskus huomaan olevani niin tyhjä, ettei minun ole mitään sanottavaa tänne. Sellainen oloni on ollut viimeiset päivät. Suurin hämmennys asiassa on itselleni se, miten tällainen olo voi tulla hyvin levätyn loman jälkeen?

Lempeys on korvannut viimeisen kahden vuoden aikana niin suurta osaa elämässäni, etten oikeastaan ole kohdannut aikoihin mitään suurta ahdistusta. Lempeyden esimerkistä käy esimerkiksi se, että luonteeni mukaisesti olin aivan paineessa ennen lomaa. Päätyöni ennen lomaa oli pääasiassa meileihin vastaaminen (näistä lisää myöhemmin). Mietin miten saan kaikki muut työni tehtyä?

Tämä, tämä ja tämäkin pitää tehdä, iik apua en ehdi nukkua ahdistaa! Menen ikäänkuin hepakkamoodiin, jossa mikään ei johda mihinkään muuhun kuin kaaokseen päässä ja ympäristössä. Tarvittiin mieheni sanat, kunnes tajusin, että maailma pyörinee varmasti radallaan, vaikka jätän osan niistä elämääkin tärkeämmistä asioista tekemättä.

Mitä pahaa tapahtuu, jos et ehdi niitä tekemään? 

Niinpä, ei mitään.

Hyvinvointi tai siitä huolehtiminen ei ole aina samanlaista. Henkilökohtaista tämän hetken hyvinvointiani edustavat vain se, että saisin syödyksi nopeita, fiksuja aterioita kaiken tämän remonttihullunmyllyn keskellä. Että pitäisin suoraan sanottuna pääni kiinni kaikissa niissä remonttitapaamisissa, jossa kaikkeen muuhun kuin oleelliseen keskittyvä myyjäpuoli pitää päästää pällistelemään meidän kotimme remontin etenemistä, meidän kotiimme. Että pitäisin tiukasti kiinni siitä rajasta, jonka olen itselleni asettanut keväällä: Hannamari lopettaa kiltisti työt iltakuuteen mennessä, ellei kyseessä ole aito inspiraationpuuska, jolloin tekstiä syntyy ja meileihin huvittaa vastata.

Yrittäjänä olen periaatteessa töissä 24/7, sillä viimeisimmän tietoni mukaan pääni prosessoi alitajuntaisesti koko ajan uusia kuvioita, luovaa työtä kun teen. Minua ei innosta tällä hetkellä kirjoittaa ravinnosta, koska olen sanonut tähän mennessä miltei kaiken tuosta aiheesta. Käytäntö tuntuu informatiivisia ravintopostauksia tärkeämmältä.

Viime perjantaina minulla oli loman jälkeen ensimmäinen kokonainen työpäivä, jolloin tarkoituksenani oli kirjoittaa teille jotain kaunista, ihanaa. Sellaista mistä pidän, mistä te ehkä pitäisitte myös. Valmistin ja kuvasin raakaruokajälkkärin, jonka aioin jakaa kanssanne, mutta josta tulikin täysi fiasko. Iltakahdeksalta en voinut viimein kuin purskahtaa itkuun ja halata rakasta koiraani, jota olin käyttänyt edellispäivänä eläinlääkärissä kuullen vain sen mitä en halunnut: liian suuret kasvaimet leikattavaksi. Ahdistus muodostuu monesti monen pienemmän ja suuremman asian summasta.

Viikonloppuna sain vihdoin jäljitettyä minua vaivaavan pienen asian, jonka vuoksi en osaltaan ole kyennyt tänne kirjoittamaan sen enempiä viime päivinä. Asia ei ehkä ole iso teille, mutta se on iso minulle, koska minä teen tätä rakkaudesta — minulle on ihan sama, jos joku pitää blogiani turhanpäiväisenä hömpänpömppänä, mutta minulle tämä on yksi isoimmista saavutetuista unelmistani, joka mahdollistaa sen, että työni on loppujen lopuksi aika stressitöntä ja saan määritellä oman aikatauluni. 

Inspiraatiolukon edessä ahdistaa, erityisesti koska teen työkseni vain asioita, jotka olen saanut itse valita ja joiden tekemisestä ammennan arkeeni voimaa. Pääsyy inspiraatiolukolle on kuitenkin tainnut tällä kertaa tulla asioista blogin ympärillä sekä omasta pienestä mielestä, jossa edelleenkin asustaa vaatija-Hannamari. Tuo henkilö ei niinkään vaadi muita ihmisiä taipumaan uskomattomiin suorituksiin, mutta itseään kylläkin. 

Kosmetiikasta kirjoittaminen eri muodoissaan on minulle tällä hetkellä itselleni inspiroivinta ja vapauttavinta, sillä tämänhetkinen kaikkea täynnä oleva elämäntilanteeni ei muuhun innosta. Kosmetiikasta saa kauniita kuvia paikassa kuin paikassa ja kuvien kauneus on itselleni todella tärkeää stressaavissa tilanteissa. Kuitenkin tästä asiasta kirjoittaminen on tuntunut väärältä viime aikoina, vaikkei se oikeasti ole väärin.

Ennen lomaani olin julkaissut sattumalta monta kosmetiikkapostausta perätysten ja sain kommentin, että onko tämä blogi erään nimeltämainitsemattoman luonnonkosmetiikkakaupan mainosblogi. Asia selvitettiin kommenttiosiossa, mutta ajatus kommentin takana jäi vaivaamaan lomani ajaksi. Ongelma on nyt ollut se, että minusta on tuntunut tämän jälkeen siltä, että minun pitää vaatia itseäni kirjoittamaan jostain muustakin kuin kosmetiikasta. Toivoisin, että jokaisella blogini lukijalla riittäisi luottamus siihen, että olen ilmoittanut ja ilmoitan yhteistöistä aina — A I N A — postausten yhteydessä, mikäli sellainen on kyseessä.

Minulla ei ole antaa muuta kuin sanani, mutta silti odotan silti blogini luotettavan, vuosia samanlaisena jatkuneen tyylin muodostaneen kaikille selviön siitä, että palstatilaa Halossa saavat vain aidosti inspiroivat/laadukkaat tuotteet/asiat/ajatukset. Raha ei ole koskaan ollut blogini määre ja muistuttaisin, etten minäkään saa mahaani täyteen kaikesta testaamastani kosmetiikasta — sen eteen on tehtävä jotain muuta inspiroivaa työtä. Taidan olla myös yksi harvoja bloggaajia, joilla ei ole ollut affiliate-mainoksia ynnä muuta — niissä ei ole mitään pahaa ja niitä voi joskus tulla tännekin, en tiedä, mutta tähän päivään mennessä en ole kokenut asiaa tarpeelliseksi omalla tontillani. 

Minä kirjoitan tästä asiasta, koska luotan teidän olevan sen verran fiksuja, että ymmärrätte blogien aiheiden elävän bloggaajan elämäntilanteiden mukana. Määräämättömän hetken blogini tulee olemaan täynnä pääasiassa raakaruokareseptejä sekä kosmetiikkaa, satunnaisesti myös jotain muuta mikäli niin haluan. Luotan myös arviointikykyihinne kuluttajina enkä ole täällä huijaamassa ketään, söisin silloin vain omaa luottamustani sekä leipääni. Kirjoitin tämän keventääkseni omaa oloani, mutta myös ollakseni teille avoin — se on mielestäni yksi tärkeä osa sitä vuorovaikutusta, jota voin bloggaajana teille tarjota :) 

Jatketaan huomenna kotikosmetiikan parissa, sitä useat teistä ovat toivoneetkin :) Kosmetiikkakommenttiin liittyvä asia on nyt käsitelty ja taputeltu kokonaisuudessaan minun puoleltani. Olette tärkeitä, kiitos että olette viihtyneet matkassani, toivottavasti viihdytte jatkossakin <3

Hannamari