CrossFit, oot hirveä ja koukuttava

Mistähän sitä aloittaisi? Harmittaa, etten päässyt eilen heti treenien jälkeen kotiin, koska sanavarastoni olisi ollut hyvin täynnä kuvailevia termejä ja autenttisempia fiiliksiä — mielellä kun tuppaa olemaan tapana unohtaa hetkellinen (järkyttävä) kipu. Otetaan tähän alkuun kuitenkin FB-päivitykseni, jonka kirjoitin heti ekojen treenien jälkeen:

CrossFit. Ihan hirveää ja silti haluat mennä uudelleen. Huhhuh mikä välikuolema!

Ei tämä mikään armeija ole, mutta jos myöhästytte, joudutte tekemään 10 perusliikettä ja liittymään sen jälkeen muiden meneillään olevaan treeniin. 

Olimme hyvissä ajoin tunnilla, sattuneesta syystä 😉 Ohjaajamme Saija ja Janne kävivät kanssamme ihan aluksi läpi vähän CrossFitiin liittyviä termejä sekä ykköstreenien sisällön, joka piti sisällään melkoisen kuntotestin (MetCon?), joka tehdään uudestaan samanlaisena neljän viikon päästä. Saijalla on taustaa voimannostossa ja Jannella puolestaan juoksusta, molemmat tulevat vetämään tunteja OnRamp-kurssin jälkeen.

Aivan ensimmäiseksi pääsimme hiomaan kyykkytekniikkaa, joka on aina ollut lempiliikkeeni. Ongelmani oli eilen se, että kyykkyjen loppupuolella yläkroppani tahtoo mennä hieman eteen, koska se ei vain taivu suoraksi. Yläkropan liikerataa pitää siis saada suoremmaksi, joka helpottunee kun pahimmat jumit kaikkoavat treenien ja venyttelyjen myötä. Ahkerana aion harjoitella tätä kyykkytekniikkaa myös kotona.

Kyykkyjen jälkeen opeteltiin mulle aivan uusi punnerrustekniikka, jossa kädet irroitetaan maasta alastulossa ja punnerretaan siitä ylös — tämä oli aivan superhauskaa, vaikka lähtökohtaisesti inhoan punnerruksia. Syy saattaa löytyä siitä, että omaan vuosien ratsastuskokemuksen, joka on näkynyt aina jalkojen voimatasoissa, muttei niinkään yläkropassa. Vuosien saliharjoittelu tasapainoitti tilannetta, mutta siitäkin säännöllisestä treenaamisesta on vierähtänyt muutama vuosi… Olin ylpeä siitä, että sain tehtyä punnerrukset ilman mitään apuvälineitä, vaikka polviltaan vielä mennäänkin — ylitin itseni tämän kohdalla kaikista eniten.

Meille painotettiin skaalauksen tärkeyttä, joka tarkoittaa sitä että liikkeitä voi tehdä asentoa muuttamalla joko kevyemmin tai raskaammin. Tämä tekee CrossFitistä sopivan ihan minkä tasoiselle kuntoilijalle hyvänsä. Skaalausta päästiin kokeilemaan erityisesti ring row-liikkeen kohdalla, josta muodostui heti kyykyn jälkeen toinen lempiliikkeeni.

Sitten siihen MetConiin, joka toistetaan uudestaan tismalleen samanlaisena neljän viikon päästä. Kilpailimme aikaa vastaan ja voin sanoa antaneeni kaikkeni! Olin koitoksen jälkeen äärimmäisen kiitollinen siitä, että söin kolme tuntia ennen treenejä, oli meinaan sen verran paha olo, kun pyngersin pois soutulaitteesta… On outoa, miten se paha olokin voi tuntua niin hyvältä — kai tähänkin liittyy niin vahvasti se oman itsensä ylittäminen ja yllättäminen, jonka ansiosta pohjatunne säilyy kuitenkin positiivisena, vaikka tuntuu etteivät jalat enää kanna ja laatta lentää ihan just. 

MetCon piti sisällään:

300 m soutua

3 x seuraavat:

15 squat

12 ring row

9 push up

300 m soutua

Olimme Tuomaksen kanssa pari ja halusin suorittaa meistä ensimmäisenä MetConin, että se olisi pian alta pois ;) Ensimmäinen soutuosuus ja sitä seuraavan kierroksen happi kulki ihan hyvin, mutta sen toisen kohdalla alkoi hapottaa ja hengästyttää pahasti! Kyykyt olivat yllättäen tuskaisimpia ja viimeisellä kierroksella teki tiukkaa saada lantioluu samalle tasolle polven kanssa, saatika pitää se yläkroppa mahdollisimman suorana. Onneksi mulla oli Tuomas tsempparina vieressä, paras kirittäjä ikinä.

MetConin aikana tajusin miten hyvä on, että treeneissä on kaksi ohjaajaa: kaikki saavat varmasti sparrausta juuri silloin, kun tuntuu että omat patterit loppuivat jo aikapäiviä sitten. On myös huippua tehdä treenit pareittain, koska toinen on siinä vieressä muistuttamassa tekniikasta ja kannustamassa parempaan suoritukseen.Viimeisen soutuosuuden jälkeen teki tiukkaa edes kävellä. Joka paikka tutisi ja keuhkot olivat surkastua hapenpuutteeseen. Sain tehtyä oman MetConin aikaan 8:14, katsotaan miltä aika näyttää kuukauden päästä.

Tuomas veti minun jälkeeni niin tiukan setin, että meikäläistä hengästytti jo pelkkä vierestä katsominen. Kaveri veti viimeisetkin kyykyt niin puhtaasti ja nopeasti, että ohjaaja kävi kehumassa ja muistuttamassa, että hengitä… Tuomaksen aika oli muistaakseni 6:13, vaikka hän teki oikeat punnerrukset sekä ring rowt aika matalalta.

Koskahan tästä syntyy keskinäinen kilpailu, haha. No ei, luulen että mulla on hivenen matkaa tämän herran suorituskykyyn :D Me ollaan molemmat todella fiiliksissä CrossFitistä, on ensinnäkin hauskaa saada harrastaa yhdessä jotain mistä kummatkin pitävät ja lisäksi laji vaikuttaa todella monipuoliselta. Tuomas oli mielissään, kun tunneilla ei käytetä yhtäkään laitetta, vaan vastuksena on oma keho. Tästä lähtien meillä on kotona sitten aina kaksi raatoa yhden sijaan ja kohta aletaan vertailemaan kumpi on kipeämpi ;)

Kuten viime viikolla kirjoitin, CrossFit kiinnostaa minua siksi, koska se on ryhmälaji ja silti niin yksilölaji — tämän huomasin todeksi eilen. Jokainen meistä oppilaista oli samassa liemessä taistelemassa itseään vastaan. MetConin jälkeen vaihdettiin ajatuksia siitä kuka on kuollein ja mietittiin mihin sitä oikein on ryhdyttykään :D Kieltämättä MetConin jälkeen olo oli kuin kalalla, joka on heitetty kuivalle maalle ja joka ei saa henkeä.

Jälkitunnelmat olivat todella positiiviset meillä molemmilla. Tuomastakin alkoi hymyilyttää, kun sai vähän aikaa hengähtää tiukan rutistuksen jälkeen. Odotan uusia treenejä innolla, vaikka lihakset huutaa jo nyt sellaista kipusinfoaniaa, ettei tosikaan. Huomenna uudestaan! 

Yhteistyössä CrossFit Santasport.