H A L O & 2 0 1 2

Luentoreissuja Katjan kanssa, improshowta ja ystävien söpöyspoika monsteri-pirtelön kimpussa. 

Onpa ollut melkoinen vuosi. Jos minun pitäisi kuvailla vuotta 2012 lyhyesti, kiteyttäisin sen näin: räjähtävän tekemisentäyteisestä alusta ollaan tultu pakkohitaalla eteenpäin. Joskus käy niin, että elämä laittaa käsijarrun pohjaan ja silloin on mentävä eteenpäin juuri sitä tahtia. Jos vuonna 2011 opin paljon ravintopuolella töiden kautta niin vuosi 2012 on ollut ehkä suurin matka minuuteeni. 

Jäin tammikuun lopussa pois päivätyöstäni, sillä tajusin etten voi polttaa lankaa molemmista päistä tai käy köpelösti. No, semiköpelösti tässä on joka tapauksessa päässyt käymään, korjailtavaa riittää edelleen 🙂 Yksi parhaita päätöksiä on ollut kuitenkin tajuta luopua huonolta tuntuvista valinnoista ja korvata ne hyvillä.

Touhottaja juontohommissa ystävän häissä. 

Mulla ei ollut joulu-tammikuussa varmaan ainoatakaan vapaata viikonloppua ja sen kyllä tunsi. (Ja niin, nuo oikeanpuolimmaisen kuvan lasit eivät ikinä päätyneet mulle, mutta jäivät hautumaan. Ehkäpä joskus vedän villin kortin esiin.)

Yksi alkuvuoden kohokohtia on ollut helmikuussa järjestetty RDW 2012, jossa Super-Pirtelöbaari toimi virallisena designkahvilana. Pitkin vuotta olen palaillut ajatuksissani näihin 10 päivään, sillä kyseessä oli Super-Pirtelöbaarin suurin tapahtuma ikinä ja saimme tutustua aivan mahtaviin ihmisiin, joiden kanssa pyöritellään edelleen ideoita menemään puolin sekä toisin. RDW on minulle puhtaasti yksi vuoden parhaimpia muistoja. 

RDW:n jälkeen olin antanut itselleni luvan olla tekemättä mitään — kaipasin täysnollaamista, sillä päivätöistä poisjäännin jälkeen en ollut ehtinyt hengähtää yhtään ennen uusia projekteja. Ajattelin, että yksi (korkeintaan kaksi) lomaviikkoa riittävät vallan mainiosti. Istuin koko kevään eri kahviloissa kirjoittamassa, kuvaamassa ja palaveeramassa, vaikka mulla oli takki todella tyhjänä.

Ääretön uupumus valtasi tämän pikkunaisen kevään edetessä läpikotaisin enkä tajunnut yhtään kaikkien kummallisten oireiden yhteyttä lisämunuaisten uupumukseen tai kilpirauhasen vajaatoimintaan. Yritin piiskailla itseäni tekemään asioita aivan kuten ennenkin, mutta en lopunviimein kuitenkaan pystynyt tekemään murto-osaakaan siitä mitä olin ajatellut. Stressasin ja suunnittelin kovasti tulevaa muuttoa.

En levännyt kevättä kuitenkaan ihan laakereilla, vaan yhtenä hyvänä projektina alkoi huhtikuussa Soppasiskojen brunssit ihanan Eveliinan kanssa. Se oli mukavaa tekemistä, vähän niinkuin ystäväterapiaa ruoanlaiton äärellä. Mukavaa, innostavaa ja rentoa. Soppasiskot tekevät muuten seuraavan debyyttinsä vuoden 2013 Rovaniemi Design Weekilla helmikuussa, jossa järjestämme virallisen design-päättäjäisbrunssin. Mitään muuta en sitten vuoden 2013 kuvioista vielä tiedäkään ja hyvä niin.

Vuoteen 2012 mahtui kaksi muuttoa. Toukokuun lopussa tehdyn ensimmäisen muuton jälkeen piti alkaa etsiä uutta asuntoa jo kolmen viikon asumisen jälkeen. Olo oli epätodellinen enkä olisi millään halunnut uskoa tuota homejuttua todeksi, sillä olimme jo vuoden sitä ennen hakeneet sopivaa asuntoa keskustan tuntumasta.

”Homediagnoosin” jälkeen sitä uutta asuntoa sitten etsittiin, etsittiin ja etsittiin. Kesän suurin harrastus taisi olla asuntosurffailu netin syövereissä. Olihan se jännää käydä ensimmäisessä asuntonäytössä, tuntui ihan epätodelliselta. Näyttöjä tuli vielä muutama lisää ja se neljäs jota lähdettiin katsomaan ystäväpariskunnan kanssa ihan pelkän vitsin pohjalta, siinä me nyt asumme. Elämä osaa yllättää.

Bobby, kaikista rakkain kesähai.

Kesällä ennen uuteen asuntoon muuttoa tutuiksi tulivat kaupungin kahviloiden nurkkaukset, sillä asuimme ihan ytimessä ja pyrkimys oli olla mahdollisimman paljon pois kotoa, jotta homeoireet pysyisivät kurissa. Elämä oli kolme kuukautta laatikoissa ja laskin päiviä siihen, milloin pääsemme muuttamaan pois. Koko tästä sompailusta johtuen olen tällä hetkellä hyvin allerginen sanalle muutto.

Kokonaisuudessaan mulla on kesä-elokuulta hieman musta aukko päässäni. Sen muistan, että kylmää ja sateista oli. Elokuulle mahtui hieman reissaamista etelässä, hortoilua vieraassa kaupungissa. Flow-festareilla jammailua hyvässä seurassa. Ajattomuutta, ihania kahviloita ja kiireettömiä päiviä. Helsingissä iltahetket kuluivat jutellen rakkaiden ystävien kanssa yömyöhään. Jos jotain adoptoisin Helsingistä, niin ne kaikki kahvilat.  

Syyskuussa tehtiin muutama keikka Pirtelöbaarin kanssa ja valloitettiin uusi koti, joka oli unelmien täyttymys meille. Valoisa ja tilava kattohuoneisto, juuri sellainen mistä olimme aina puhuneet. Iso parveke, jossa oli ihana siemailla aamukaffet syksyaamuisin ja jatkaa töitä sitten hiljokseen. 

Kävin syksyllä hyvin pitkään ajatustyötä kilpirauhasjuttujen kanssa ja lokakuussa kerroin teille epäilyistäni täällä blogissani. Olin sisimmässäni varma siitä, että vajaatoiminta on kyseessä, mutta silti kauhistutti kirjoittaa niin suoraan asiasta ilman varmuutta. Se oli kuitenkin hyvä päätös, sillä teidän lukijoideni kokemuksista ja kannustuksesta olen ammentanut paljon voimaa kaiken tämän keskellä, kiitos siitä.

Syksy ja talvi ovat olleet uuteen terveystilanteeseen sopeutumista. Mun päiväni ovat koostuneet tietoisesti hitaista aamuista, joihin olen saanut tietyn rutiininomaisuuden. Kirjoittaminen on ollut itselleni parasta terapiaa musiikin ohella. Vuoden aikana olen yrittänyt kovasti, kompastellut ja noussut uudestaan, kunnes tajusin että ehkä tämän koko homman juju on vain antaa asioiden mennä painollaan ja lipua itse mukana tehden sen minkä jaksaa. Se oli hyvä oivallus se.

Siinä missä alkuvuosi oli täynnä toimintaa, on loppuvuosi toiminut matkana hidastamiseen, entistä tarkempaan tekemisen karsimiseen ja vastapainoisesti mielekkäiden asioiden lisäämiseen. Olen saanut kaiken tämän ikävän kilpirauhasseikkailun kautta myös uusia ystäviä ja se on tuntunut todella hienolta, etuoikeutetulta. Välillä tuntuu, että sitä voisi laittaa koko tämänhetkisen itsensä vaihtoon, mutta ehkä musta vielä ihminen saadaan ;)

Pidän kuitenkin hyvinä merkkeinä sitä, etten osaa enää tehdä To do-listoja ja sen lisäksi olen unohtanut sen mihin ennen vanhaan niin täyttä kalenteria tarvitaan. Suttuvihkoksi ehkä? Siellä ei ole nimittäin ollut kuukausiin juuri mitään merkintöjä. 

Yellow mood-blogini syntyi tarpeesta ikuistaa arjen kauniita hetkiä ja ajatuksia. Se tulee olemaan ensi vuonna vielä enemmän täynnä kaikkea niitä hyviä hetkiä, joita arjessani rakastan.

Yksi vuoden onnellisimpia asioita on ollut se, että alakerrassamme asuu läheisin ystäväperheemme. Heillä on suloiset ja mainiot lapsukaiset, jotka tuovat niin paljon iloa myös meille. On oikeastaan aika epätodellistakin, että näin lähellä on meille niin tärkeitä ihmisiä. On paikka, jonne voi mennä päiväkahville soittamatta ja viettää iltoja yhdessä — vähän sellaista italialaisperhe-tyylistä yhteisöllistä meininkiä <3 

Tähän vuoteen mahtui muuten kahvia. Paljon, paljon kahvia.

Blogin puolella ensi vuosi tulee keskittymään varmaan hieman nykyistä enemmän siihen, miten kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa edetään ja eletään. Paljon asiaa mielen kiemuroista ja stressinhallinnan opettelusta käytännön tasolla. En kaipaa entistä hektisyyttä ja kiirettä, sillä tiedän ettei sinne ole paluuta. Sen sijaan aion kuorruttaa elämäni aidosti hyvää mieltä tuovilla ajatuksilla, ihmisillä ja harrastuksilla.

Ensi vuodeksi tilaan vilkkaan perusluonteeni ja jaksamiseni takaisin — ja ehkä myös vähän järkeä sekä ymmärrystä siitä mikä on sopiva määrä tekemistä ;) Tämän vuoden aikana olen ainakin tajunnut sen, miten herkkä oikeasti olen ja se saa minut kiitolliseksi.

Vuosi 2012 oli kokonaisuudessaan pysäyttävä ja vaikka se ei rehellisesti sanottuna ole tuntunut aina hyvältä, alan kallistua siihen että ihan oikeaan aikaan kaikki jälleen tapahtui. Olen kiitollinen siitä, että osaan nyt arvostaa herkemmin niitä elämän pieniäkin asioita enkä vain vouhota menemään tukka putkella (vaikka on sekin ihanaa!).

http://youtu.be/b_rQ6diZQZY

Kiitos kaikille isokorvaisille ystävilleni, jotka olette olleet mukana kaoottisessa arjessani tänä vuonna. Kiitos myös kaikille teille, jotka olette pysyneet Halon mukana myös vuoden 2012 :) Ensi viikoksi koostan vielä oman postauksen vuoden 2012 parhaimmista luonnonkosmetiikkatuotteista — siitä tulee kuvaloistetta!

Psst. Vihdoin selvitin mikä jokapäiväisen lempikahvini virallinen nimi on: Espresso con panna. Jos et tiedä niin googlaa.