Halo vastaa: Mieli | Ihmissuhteet | Elämä

Miltä haluaisit elämäsi näyttävän 10 vuoden päästä? 🙂

En ole miettinyt niin pitkälle, koska olen vähän tällainen hetkessä eläjä nykyään. En osaa sanoa missä olen, minkälaisessa asunnossa asun, onko lapsia vai ei, mutta toivon yleisellä tasolla olevani hyvässä kunnossa, edelleen onnellisesti naimisissa ja tekeväni mieluisia asioita. No joo, toivon että siihen mennessä olen kirjoittanut monta kirjaa. En huolehdi materiasta tai muusta, mulle pääasia on että pystyn 10 vuodenkin päästä olemaan aidosti tyytyväinen elämääni ja ihmisiini elämässäni. 

Kun kaikki turha riisutaan, mitä jää jäljelle. Eli mikä on loppupeleissä elämässä tärkeintä ja olennaisinta (ja miten saavutat sen)? 

Hyvä kysymys 🙂 Jos mietin sitä, mitkä asiat koen omalla kohdallani tavallaan turhaksi, pääsisivät listalle kaikki materialistiset asiat. Ajattelen materian suhteen niin, että siitä pitää olla myös valmis luopumaan — se ei saa olla jotain, joka sitoo minua turhaan (esim. turhat lainat sitoisivat liikaa työntekoon jne). Sen vuoksi en ole koskaan halunnut käyttää elämääni rahan perässä juoksemiseen tai turhan materian keräämiseen — keskityn ennemmin elämään tässä ja nyt, koska aina ne elämän kinkkisetkin tilanteet ovat selvinneet 🙂 Pidän osittain vastauksen itselläni, koska se on sen verran henkilökohtainen.

Sisältääkö menneisyytesi teini-iän överihippi-vaiheen? 😉

Täytyy olla tylsä ja vastata että ei todellakaan. Ennemmin se meni toisinpäin :)

Mikä on sellainen asia tai tuote tai kokemus tai ihan mikä vain, mitä et ole vielä päässyt kokemaan, mutta halua olisi?

Viime viikolla sanoin mun miehelleni, että haluan kokea vielä sen, että koko elämä olisi yhdessä rinkassa. Juuri nyt se ei ole ajankohtaista, mutta ehkä joskus :) 

Elämänarvosi?

Lyhyt kysymys, jonka ympärille saisi helposti tehtyä oman postauksen. Mutta lyhennettynä: Uskon omassa elämässäni ennen kaikkea hyvyyteen, positiivisuuteen ja siihen, että kohtelemalla itse muita kunnioittavasti voi saada myös itse osakseen kaunista käytöstä. Pyrin kohtaamaan kaikki ihmiset tasavertaisina ja kohtelemaan heitä kuten toivoisin itseänikin kohdeltavan. En käytä aikaa katkeriin ajatuksiin tai vihaamiseen, pyrin ennemmin ajattelemaan hyvää myös ikävistä ihmisistä. Arvostan todella pitkälle periaatteellisuutta, en esimerkiksi pidä avioliittoa vanhanaikaisena instituutiona :)

Kun ostitte talon, mistä tiesitte sen olevan homeeton?

Teetätimme tähän sellaiset hometeippitestit ja homekoirakin on käynyt.

Vaikutat siltä, että rakastat itseäsi – terveellä tavalla siis. Miten olet siinä onnistunut? :)

Tätä kysymystä piti ihan jäädä pohtimaan hetkeksi, koska kysymyksessä on loppujen lopuksi hyvin monitahoinen kokonaisuus. Musta tuntuu, että positiivisen itsensä rakastaminen on prosessi, jota jokainen tekee omalla tavallaan ja etenee omaa tahtiaan. Haluan tähän alkuun selvennykseksi kertoa mikä minun mielestäni on tervettä itsensä rakastamista, se kun tuntuu olevan Suomessa yleensä ottaen melkoinen tabu ja ennemminkin ylimielisyyden merkki. Eli: mielestäni terve itsensä rakastaminen on ennen kaikkea itsensä arvostamista kokonaisuutena, se on omien rajojensa ymmärtämistä ja itsestä huolehtimista niin henkisesti kuin fyysisestikin, jotta voisi olla miellyttävää seuraa myös muille.  

Omalla kohdallani kyse on ollut ennen kaikkea siitä, että olen alkanut pikkuhiljaa uskoa enemmän itseeni ja olen pystynyt riisumaan yltäni sen turhan vaatimusten viitan. En enää vaadi itseäni taipumaan hirveisiin kiirekalenteri-suorituksiin tai suostu jatkuvasti uhraamaan yöuniani tekemättömien työjuttujen vuoksi (poikkeukset erikseen, sitähän elämä on). Ihan siis perusasioita, jotka eivät ole aiemmin olleet hanskassa, koska sitä on ennemmin mennyt ja tehnyt kuin päätön kana.

Ymmärrän paremmin sen, että kannan itse vastuun siitä, jos en tajua sanoa ei oikeassa kohdassa/oikeille asioille. Mun mielestäni tärkeää on se, että kun välillä sitä pakostakin tekee virhevalintoja tia kömmähtää muuten elämässä, niin ei jää rypemään siihen itsesääliin tai omaan huonommuuteen. Virheistä voi aina oppia ja helpompaa se on, jos voi myöntää itselle rehellisesti että nyt tein virheliikkeen, mutta korjataan se. 

Mentaalisella tasolla olen lopettanut itseni mollaamisen ja keskittynyt ennemminkin siihen missä olen hyvä, mitä osaan ja mitä haluan. Mikään asia maailmassa ei tule mun mielestäni pakottamalla, vaan tarvitaan omaa tahtoa ja motivaatiota muuttaa asioita sekä tämän lisäksi nöyryyttä ymmärtää omat rajansa. Olen edelleen avuksi ystävilleni, mutta teen sen aidosta rakkaudesta sekä kiinnostuksesta, en uhrautumisen pakosta. Tämä nyt varmasti rönsyili kovasti, mutta tällaisia ajatuksia aiheesta heräsi :)

Mistä unelmoit? | Mistä haaveilet? | Mikä asia olisi sellainen jonka haluaisit toteuttaa joskus tulevaisuudessa?

Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä on yksi iso ja ihana työprojekti, tervehtyminen tästä kilpirauhas-hässäkästä ja jossain vaiheessa sen oman kirjan kirjoittaminen.

Miten sulla riittää aika kaikkeen? Mikä siis on vinkkisi ajanhallintaan ja mistä olet joutunut luopumaan, jotta ehdit olla niin aktiivinen blogisi aiheiden parissa?

Aika riittää siten, että olen tehnyt elämässäni selkeän arvojärjestyksen tietyille asioille ja ottanut alkuun jopa hieman väkisin aikaa myös itselleni. Ainahan elämässä on kiireisiäkin ajanjaksoja, mutta pidän nykyään huolen siitä, että ehdin myös palautua ja mulla on oikeaa vapaa-aikaa, tyhjää kalenterissa. Olen jättänyt pikkuhiljaa pois elämästäni aikaavieviä juttuja, joihin en tunne mitään paloa. Sellaisia ovat olleet omalla kohdallani esimerkiksi päivätyö, turhasta materiasta luopuminen ja tietyt harrastuslajit. 

Blogin suhteen tuntuu, etten ole luopunut mistään, vaan olen vain vaihtanut päivätyön yrittäjyyteen — yrittäjänä saan valita itse mihin aikani käytän. Suurin osa mun duuneista on projektiluontoisia juttuja, eli kun ne tehdään niin ne tehdään sitten sillä 150 % panoksella (esimerkiksi viikon verran) ja sitten on vapaampaa useampi viikko sen jälkeen :) Sopii mulle, jää aikaa bloggaamisellekin josta tykkään niin kovin <3 

Mitä sinun rauhalliseen aamuusi kuuluu?

Joka aamu havahdun siihen, että tuo pieni koiramo käpertyy mun pään viereen nukkumaan silloin kun mun mies lähtee töihin :) Heräilen siitä noin tunnin päästä ja olen usein aika tokkurassa vielä tuolloin. Käyn suihkussa aivan omassa rauhassani ja käytän kulloisenkin aamun fiilikseen sopivaa vartaloöljyä. Näennäisesti pieni asia, mutta silti arjen luksusta! Sen jälkeen samoillaan koiran kanssa ulos. Nyt kun mulla on jäänyt kahvi kokonaan pois (se oli ennen yksi aamun kohokohtia; juoda kahvi ja lukea lehti), kuuluu rauhalliseen aamuuni ennen kaikkea hyvä aamupala ja se, että saan istahtaa rauhassa keittiön pöydän ääreen ennen kuin alan töihin :)

Mitä toivot vuodelta 2013? Mitä haluaisit, jos voisit saada ihan mitä tahansa?

Toivon tällä hetkellä todella perusjuttuja: terveyttä, aikaa läheisten kanssa ja hauskaa arkea. Ehkä se päätoive on selättää nämä kilpirauhasen ja lisämunuaisten hormonihässäkät kokonaisvaltaisella hoidolla ja olla jälleen loppuvuodesta viimeistään tikissä mitä tulee haaveissa oleviin työjuttuihin :) Jos voisin saada ihan mitä tahansa, haluaisin muuttaa ilman rahahuolia ja kiirettä ulkomaille kirjoittamaan mun kirjaa. 

Mitä sinulle kuuluu? <3

Tällä hetkellä ei kuulu niin hyvää kuin voisi kuulua, sillä sairastelun vuoksi on pitänyt sopeutua vähän liikaa liian lyhyen ajan sisään. Olen silti perusonnellinen, sillä tämä kokemus on saanut minut huomaamaan pienien asioiden kauneuden — niitä voivat olla yksi hyvin nukuttu yö, onnistunut valokuva, koiran pusuttelu tai ystävän hassu viesti. Olen tajuttoman kiitollinen maailman hauskimmista ja huumorintajuisimmista ystävistäni sekä miehestäni, jotka saavat mut nauramaan joka päivä, vaikka olisi kuinka surkea olo. Ja sitäkin kyllä kuuluu, että odotan innoissani uusia työprojekteja!

Mistä saat nämä ihanat palkinnot, joita blogissa on?

Eri yrityksiltä, maahantuojilta ja niin edelleen :)

Minkälaisia kuvia/asioita sun tämän hetken aarrekartassa olisi?

Tämän hetken mieleni aarrekartasta löytyy kaksi suurta kuvaa: yksi kirjoittamaton kirja ja toive nähdä itseni terveenä, energisenä sekä iloisena. Ja sitten paljon, paljon niitä toistaiseksi salaisia unelmakuvia, jotka on vasta istutettu toteutumaan — oon varmasti mielikuvittelun maailmanmestari :)

Miten tapasit miehesi? Oliko ruoka- ja terveysjutut teitä yhdistävä asia heti alkuun vai tuliko se kuvioihin vasta myöhemmin?

Me tavattiin Tuomaksen kanssa yhteisten ystävien kautta täällä Rovaniemellä. Olin hilkulla muuttaa pois keväällä 2007, samaan aikaan kun herra itse muutti mun tietämättäni graafisen suunnittelijan töiden perässä tänne. Paria päivää ennen kuin tapasimme olin kuitenkin kieltäytynyt jostain oudosta syystä työtarjouksesta Helsinkiin ja päättänyt, että ollaan nyt ainakin syksyyn asti Lapissa — ja täällä vieläkin olen, häh!

Ruoka-, ja terveysjutut tulivat kuvioihin kunnolla vasta pari vuotta yhdessä olemisen jälkeen, kun etsin apua mun migreeniini. Alusta asti meitä on eniten yhdistänyt samanlainen maailmankatsomus, positiivinen asenne elämään, kiinnostus taiteisiin ja itsetekemiseen (ja nykyään siihen ruokaan ja yhteisiin duuneihinkin). Ja vaikka mun mieheni on itse rauhallisuus, niin hänen kanssaan voin käydä parhaat keskustelut ikinä! Meidän tapaaminen on mun elämäni paras ”vahinko”, jonka kautta olen saanut myös toisen ihanan perheen elämääni :)

Millasia lempikirjoja sulla on? Mikä saa sut suosimaan luomuruokaa?

Ravintopuolen kirjoista on tulossa ihan oma postauksensa (ihan sivuhuomautuksena: mulla on miljoona luonnosta kaikista aiheista, heh), mutta mainittakoon tässä Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti, Kaarlo Jaakkolan Suolisto kuntoon, Tuula Laamasen Ravinto-opin käsikirja, Denis Vinokurin Kiinalaisen lääketieteen käsikirja ja Miia Saastamoisen Luonnollista! Syömisen syvin olemus. Suosin luomua monestakin syystä. Pääjuttu on kuitenkin se, että haluan tarjota keholleni parasta ja puhtainta mahdollista ruokaa, jotta voisin hyvin. Tämän lisäksi kysymys on myös eettisyydestä, mausta ja niin edelleen.

Minkä koet olevasi suurin paheesi?

No periaatteessa en ajattele mitään asioita paheina, ns. kieltoajattelun kautta. Ennemmin ajattelen niin, että sallin itselleni joskus jotain mikä tekee mulle hyvän mielen, ollakin että se joskus on epäterveellistä :) Mutta jos nyt kuitenkin vastaan jotain: jokapäiväisellä tasolla viime vuoden jutuista kahvi vie voiton. Mulle sanottiin vastikään kolmelta taholta, että nyt ne kahvihanat kiinni ja olen ollut kiltisti, jos ei lasketa muutamaa horjahtamista ;) Rakastan vahvan, tummapaahtoisen kahvin makua, joten tää on vähän ikävä juttu mulle. Toinen pahe on liian lyhyet yöunet, mutta se on johtunut lisämunuaisten ylikierroksista. Ja sitten niitä satunnaisia ruokapaheita ovat ehdottomasti sitruuna-marenkileivokset, niillä kun on erittäin häijy tapa puhutella meikäläistä kahviloissa. (Mutta olen vastustanut niiden huutoa jo 4 kuukautta, hurraa!). Ja Kartanon sipsit!

Mikä on sinun lempimotto, siis niinku iskulause?

No se on tämä Paolo Coelhon: Ihminen, joka kykenee olemaan 10 minuuttia päivässä se, mikä on haaveillut olevansa, on jo pitkällä. Tähän oon luottanut jo monta vuotta ja se on niin totta! Jos ei ikinä aloita olemaan uudenlainen ihminen, ei voi ikinä tulla sellaiseksi kuin tahtoisi. Pätee luonteeseen, tapoihin, oikeastaan ihan kaikkeen. Joskus sitten-ajattelu ei istu mulle yhtään.

Haluaisin kysyä sinulta, että millaisen uuden vuoden lupauksen teit?

Mä en ole koskaan tavannut tehdä uuden vuoden lupauksia. Sen sijaan pohdin ja mietin pitkin vuotta kaikkia ihania asioita, joita haluaisin itselleni tapahtuvan, se todella toimii! Tällekin vuodelle on monta isoa juttua tilauksessa. Aiemmin olen toivonut konkreettisia muutoksia esimerkiksi työtilanteisiin ja ihmissuhteisiin, nyt tilauksessa on enemmän mielen asioita, harrastuksia ja yksi lapsesta asti mielessä kytenyt unelmaprojekti.