HaLon migreeni-stoori, Part 2
Tämän jutun viivästykselle on syy, jonka voit lukea jutun lopusta. En ole halunnut tahallani olla kirjoittamatta, koska tiedän, että moni teistä on odottanut jutulle jatkoa. Jos et ole vielä lukenut HaLon migreeni-stoori pt. 1, tee se ensin. Suosittelen lukemaan jutun pohjaksi tälle kakkoselle niin ootte paremmin kärryillä mistä juttu jatkuu.
Ennen 17 ikävuotta en suostunut syömään mitään lääkkeitä, vaikka minulla oli kuumetta/päänsärkyä/vatsakipuja. Vuonna 2006 alkaneet jatkuvat (= 18 krt/kk) migreenikohtaukset ajoivat minut käyttämään kohtauslääkkeitä aina kohtauksen iskiessä. Piti olla työkuntoinen enkä halunnut näyttää olevani yhtään sairas. Kolmiolääkkeistä (sumatriptan) ihoni meni todella kipeäksi, sain hengenahdistusta ja olin koko loppupäivän aivan väsymys-, ja hitauspöhnässä. Kului miltei pari vuotta ja ajattelin, ettei tilanne voi jatkua näin. Tiesin sen koko ajan, mutta minulla ei ollut voimia kaiken hektisyyden keskellä voimia muutokseen, niistä ratkaisun avaimista puhumattakaan.
Mulle on monesti sanottu, että lopeta stressaaminen niin migreeni loppuu. En edes viitsi kirjoittaa tähän, miltä mun sisäisestä raivottaresta on tuollaisen lauseet itse tilanteissa tuntuneet. Miettikää nyt! Jos olisit itse kuolemankipeä ja sitten jollakin tuttavallasi on syttynyt se suuri lamppu päänsä päällä ja hän tokaisee kepoisesti, lopeta se stressaaminen, niin sun migreeni helpottaa! Jep, tooosi helppoa. En kiellä sitä, etteikö stressillä ja migreenillä ole yhteyttä, mutta vaikka mulla näin myöhempinä vuosina on ollut paljonkin stressiä, ei ole silti ollut migreeniä. Ihmiset, 1 + 1 ei ole aina 2. Muistakaa se erityisesti silloin, kun puhutte sairaalle ihmiselle, jonka kivuista ette tiedä mitään <3
Tämän postaussarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin enemmän sitä, mitä migreeni oli omalla kohdallani ja millaista sen kanssa oli elää. Tänään keskitytään siihen, missä vaiheessa ja mistä minä sain apua lähes kroonistuneeseen migreeniini.
Ehdin käyttää kolmiolääkkeitä tosiaan noin parin vuoden ajan. Yritin ottaa lääkkeitä vain pahimpien kohtausten ilmaantuessa, mutta karsastin edelleen noin vahvoja lääkkeitä. Eiväthän ne hoitaneet itse migreenin syytä, vaan vain oiretta. Sain migreenikohtauksen aiheuttamat hermo-, ja liikekivut usein kuriin, mutta mukana tuli liuta muita oireita. Jouduin noin kerran kuukaudessa sairaalaan piikitettäväksi, sillä olin aivan loppu kolmen päivän migreenikohtauksen jälkeen. Sairaalaan lähtö oli tuskaa, vaikka tiesin saavani apua. Jokainen liike otti voimille ja pahensi oloa.
Vaikka puhutaan vakavasta asiasta, parantumistarinallani on oikeastaan aika hauska alku. Olen aina ollut kiinnostunut ruokavaliosta ja terveydestä, mutta enemmän virallisten kuntosali+proteiini-elämän kuin luonnollisten valintojen kautta. Marraskuussa 2010 hain kuitenkin googlen avulla apua flunssan luonnolliseen hoitoon ja törmäsin Kempparin valkosipuli-hunaja-ohjeeseen. Jäin lukemaan Kempparia, jossa oli asiaa ruokavaliosta ja löysin Nooran linkkilistan kautta Quinoaa-blogiin, jossa Heidi kertoi raakaruoan vaikutuksesta hyvin laajasti.
Päädyin kokeilemaan raakaruokailua (elettiin tammikuuta 2010), tosin silloin alkuinnostuksessa se ei ehtinyt kovin monipuoliseksi muodostua. Ostin kookosöljyä, macaa ja muutamia superfoodeja, mutta kaiken perusta olivat kuitenkin marjat, hedelmät sekä vihreät. Smoothieta, salaatteja ja sellaista perushelppoa syötävää kului paljon, sitä kun osasi valmistaa muutoinkin. Oloni koheni hurjasti jo ensimmäisen viikon aikana, kolmen viikon jälkeen tunsin itseni täysin terveeksi — aivan kuin minut olisi herätetty kuolleista. Migreenit olivat tipotiessään, samoin se puolimigreeninen olo, jolloin ei tavallaan ole kohtaus päällä, mutta et voi kuitenkaan rehkiä liikaa.
Poissa pelistä olivat olleet gluteeni, maitotuotteet (paitsi feta) sekä kaikki muu prosessoitu ruoka. Elämäntilanteeni oli tuolloin rauhallinen ja minulla oli paljon aikaa tutustua näihin uusiin ravinto-oppeihin sekä soveltaa niitä käytännössä. Tiukin vaihe kaatui (silloin se tuntui kaatumiselta) siihen, että kaipasin kovasti vaihtelua ruokavaihtoehtoihin eikä minulla kuitenkaan ollut vielä tarpeeksi taitoa :) En silloin ymmärtänyt lisätä syömisiini lämmittäviä elementtejä, mutta se on tarina erikseen.
Olin migreenitön useamman kuukauden, kunnes lopetin hormonaalisen ehkäisyn kahden vuoden käytön jälkeen. Osasin odottaa migreenejä takaisin, sillä ovathan ne hyvin pitkälle yhteydessä hormonitoiminnan kanssa. Ja niinhän kohtaukset tulivat, mutta niitä oli vain ensimmäisten kolmen viikon aikana. Tiivistin alle muutaman pääkohdan, jotka olivat mulle ehdottoman tärkeitä parantumisen kannalta:
1) Hylkäsin natriumglutamaatin, turhat säilöntäaineet, sulfiitit ja aspartaamin
Natriumglutamaatin jätettyäni oloni alkoi kohentua nopeasti. Keittiönkaapeista huutia saivat ensimmäisenä kasvis/lihaliemikuutiot, sipsit (oon ollut ihan uskomaton sipsinarkki = rasvan ja mineraalien puutos), aromisuolat, tavalliset viinit (sulfiitit aiheuttavat usein lisäaineiden kanssa järjettömiä migreenejä) ja kaikki light-tuotteet. Voit lukea mun aikasemmat bloggaukset natriumglutamaatista, aspartaamista ja hiivauutteesta vanhan blogini puolelta. Löydät linkkien takaa selitykset siitä, miksi kyseessä olevia lisäaineita kannattaa välttää.
2) Vaihdoin ruokani mahdollisimmaan tuoreeseen, alkuperäiseen sekä luomuun
Syön myös kypsennettyä ruokaa, mutta tunnen elimistössäni milloin minun on aika vähentää lämmitettyä ja lisätä tuoretta. Tähän vaikuttavat kovasti vuodenajat, käytettävissä oleva aika ja kypsennetyn ruoan määrä. Käytän vähän lihaa, sillä useissa kehoni tilaa mittaavissa testeissä mm. punaisen lihan on todettu olevan elimistölleni haitallista. Mulla on luonnostaan heikko ruoansulatus, joten täysin 100 % ruokavalio raakaravinto ei sovi olla mulle — eikä tarvitsekaan. Toisin kuin miehelläni, mun ei ole helppo valita joka päivä fiksusti, voin myöntää sen. Pyrin kuitenkin tekemään joka tilanteessa sen parhaan ratkaisun ruokaan liittyen. Kun ollaan kylässä, niin ei stressata, vaan kurssia voidaan korjata sitten kotona. Laatu, laatu ennen kaikkea!
3) Uusin työrytmini ja opettelin sanomaan EI
Tämä on sellainen elämänosa, joka ei käynyt kädenkäänteessä. Se vaati monta vuotta pään seinään hakkaamista ja kokeilemista sekä miettimistä. Mietin edelleen aika ajoin sitä mitä haluan tehdä. Mulle se on täysin normaalia, koska en tykkää tehdä vain yhtä asiaa klo 8-16 välisenä aikana, tulen hulluksi muuten ;) Työrytmin uusiminen on tarkoittanut pääosin työaikojen syklittämistä: teen töitä kovalla intensiteetillä esim. viikon ja pidän sitten 2-3 vapaata. Mun pää tarvii ne vapaat, jotta palaudun kunnolla ja saan taas inspiksestä kiinni. Ajattelin aiemmin, että onpa heikon puuhaa. Mutta ei se ole, mun piti vaan testata ja huomata, että se toimii mulle. Kiitän tästä Natural Beautyn Minnaa, joka omalla käytöksellään kannusti mut kokeilemaan! Tätä kaikkea helpottaa tietysti se, että oon yrittäjä ja saan itse päättää oman työtahtini/projektini, jotka otan vastaan.
Jälkisanat: En tälläkään hetkellä ole täysin terve, vaikka migreeni onkin 95 % poissa. Kesällä migreeni kävi jälleen näyttämässä kyntensä, mutta tiedän sen johtuneen homeasunnosta ja sen aiheuttamasta myrkytyksestä mm. maksassa ja suolistossani. Haluan painottaa teille sitä, että ruokavaliolla voidaan tehdä äärimmäisen paljon, mutta aina se ei riitä, kuten ei tällä hetkellä omassa tilanteessanikaan. Homeasunnoissa asuminen vuosina 2008 ja 2012 ovat vaurioittaneet kovasti mun suolistoa, eli koko terveyttä. Itse menen tänä syksynä antioksidanttiklinikalle useisiin testeihin, sillä homemyrkkyjen lisäksi mun hormonitasapaino on edelleen totaalisen sekaisin, vaikka hormonaalisen ehkäisyn lopettamisesta on jo 2,5 vuotta aikaa. Mulla ei ole varaa olla sairas/väsynyt :) Voin kertoa sitten teillekin kokemuksia antioksidanttiklinikasta, uskon ainakin itse saavani sieltä apua ja löytäväni sen kauan hukassa olleen energisen minäni. Kyllä, se maksaa paljon rahaa, mutta en tiedä parempaa investointikohdetta kuin oma terveys :)
Muita aiheeseen liittyviä aiempia bloggauksiani:
• Ruokavalio vaikuttaa migreeniin