K I I T O S

Huomasin tässä eilettäin, että teitä on tytöt ja pojat melekoinen määrä facebookissa tykkäämässä blogistani — 767 eri tyyppiä! Mitä tässä voi pieni ihminen tehdä muuta kuin kiittää ja kumartaa suuntaanne mitä iloisimmin? En pysty kuin päivästä toiseen ihmettelemään sitä miten pienestä, harrastuspohjalla olevasta bloginpoikasesta on parin vuoden aikana voinut muodostua osa mun nykyistä työtäni. Ja te siellä, nyt vaatimattomuuden viitat pois harteilta. Olen nimittäin satavarma siitä, että tätä koko blogia ei olisi enää olemassakaan, jos te ette olisi eksyneet tänne. Kiitos! 

Hannamari, joka rupesi mielikuvittelemaan sitä kuinka huisin suuren tilan tarvisi melkein 800 ihmistä varten, jos me kaikki änkeäisimme yhtä aikaa jonnekin. Hui.