Kiinnostaako lukea treenaamisesta?
Kuulkaas toverit. Olen hankkinut itselleni personal trainerin tämän syksyn aikana enkä ole hiiskunut tästä aiemmin, koska halusin päästä aloittelemaan täysin rauhassa. Tämä tuntuu varsin hyvältä ratkaisulta tähän mennessä, sillä jokin sisäinen liekki liikuntaan on päässyt jälleen syttymään.
Tiesin muutaman asian ennen kuin aloin kartoittaa Rovaniemen PT-tarjontaa: henkilön on oltava jämäkkä, mutta myös ymmärrettävä mun tilanteeni kilpparin kanssa. Olemme sellaisen asian äärellä, jossa ei passaa löysäillä, mutta jonka suhteen ei saa vetää lähellekään sitä piippua. Tämä tyttö nimittäin tarvitsee PT:ksi jonkun jota kunnioitan tietyllä tasolla ja johon voin luottaa, sillä jos PT olisi kaiken lisäksi liian ymmärtäväinen, ei tästä tulisi mitään. Pohdintojen jälkeen valikoin Kunnon Paikassa työskentelevän Tuomas Hietalan. Kyseessä on mun lähiliikuntapaikka, joten sitäkin kautta oikein hyvä ratkaisu.
Miksi hankin itselleni PT:n? Pääsyy oli ehkä se, että tarvitsen jotain aktiviteettia ennen kuin mulla on tammikuulle lääkäriaika Jyväskylään, koska mun liikuntarytmi on ollut aivan surkea. Ja nimenomaan tuo mulle sopivan liikuntarytmin löytyminen oli yksi pääjutuista. Kaamos tuntuu juuri oikealta saumalta aloittaa jotain uutta, joka pitää vireessä. Freelancerin työt yhdistettynä kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttamaan huonoon oloon ja väsymykseen eivät ole hyvä yhdistelmä, mikäli tavoittelee säännöllistä liikuntarytmiä.
Ihan aluksi me käytiin PT-Tuomaksen kanssa läpi se mitä minä etsin tältä treenaamiselta. Itselleni oli täysin selvää, että en halua ainakaan tässä vaiheessa kuntosaliohjelmia — mulla tulee kuntosali ulos korvista ja jotenkin onnistun ahdistumaan siitä edelleen siinä määrin, että ei kiitos. Hyvä juttu tässä on se, että mun PT on ohjannut kahvakuulaa jo vuodesta 2005 ja sovimme, että kuulailu tulee olemaan iso osa mun lihaskuntoharjoittelua. Kävin ostamassa kotiin lisää kahvakuulia, jotta voin tehdä treenit kätevästi täällä. Tykkään todella paljon siitä, että mulla on kuitenkin jotain uutta haastetta, uusia liikeratoja sekä tekniikkaa opeteltavana. Ja ken luulee, ettei kahvakuulalla saa hikeä pintaan ja muskeleita kipeäksi, höpöttää. On siis mahdollista olla punttimimmi ilman kuntosaliakin, tykkään!
Yhteisiä treenejä on tosiaan ne kaksi kuukaudessa, muutoin ollaan viikottain yhteydessä puhelimitse ja sähköpostitse treenien kulusta. Saan tietysti itse valita sen vuorokaudenajan, jolloin mieluiten treenaan. Koska tykkään hitaista aamuista ja kirjoitan välin klo 10-15 aika tehokkaasti, painottuu mun treenit iltojen puolelle. Odotan jännällä MDD-lisämunuaistestin tuloksia, sillä tällä hetkellähän illat ovat mulle sitä tehokkainta aikaa kaikin puolin, koska aamut menevät vähän sumussa. Tämä voisi viitata siihen, että mun lisämunuaisten kortisolintuotanto on ihan päälaellaan.
Teimme PT-sopimuksen ainakin näin aluksi neljälle seuraavalle kuukaudelle ja yhteisiä treenejä meillä on 2 kertaa kuukaudessa. Muutoin treenaan omatoimisesti kotona ja kuljetan itseäni lenkkipolulla sekä tanssitunneilla. Nyt alussa mun ohjelmassa on liikuntaa kolme kertaa viikossa, joista kaksi on kestävyyskuntoa ja yksi kahvakuulailua. Odotan sitä, että ensi viikosta lähtien treenikertoja on jo neljä eli saan tehdä toisen kahvakuulatreenin lisää! Ohjelma koostuu hyvin simppeleistä elementeistä ja mikä mukavinta, treenien kesto on 30-60 minuuttia kaikkinensa — intensiteettiä ja määrää lisätään tulevien viikkojen aikana. Mun luonteelleni sopivat äärimmäisen hyvin lyhyehköt, mutta intensiiviset ja tehokkaat treenit.
Miltä mun liikuntakalenteri sitten näyttää tällä viikolla?
Maanantai: Aerobinen 30-40 minuuttia + lihaskuntoharjoitus omaa kehoa vastuksena käyttäen + kevyt 6-8 minuutin venyttely
Keskiviikko: Kahvakuulaharjoitus 30-40 minuuttia
Perjantai: Aerobinen 30-40 minuuttia + lihaskuntoharjoitus omaa kehoa vastuksena käyttäen + kevyt 6-8 minuutin venyttely
http://youtu.be/L00Id3vXza0
Kiitti Klaus tästä vinkistä, tämän tahtiin sitä liihotellaan tätä nykyä lenkilläkin
Mulla on aivan loistavat lenkkeilymaastot tässä ihan vieressä. Olenko muuten ainoa, jota tylsistyttää lenkkeily ilman musiikkia? En myöskään tykkää lenkkeillä kaverin enkä varsinkaan tuon pitkäkoipisen mieheni kanssa :D Lenkeille lähden siis kaikista mieluiten yksin, sillä se on mulle omaa aikaa päästää vähän höyryjä ulos ja miettiä hulluja juttuja ilman että kukaan keskeyttää. Ehkä se on välillä yltiösosiaaliselle itselleni sellainen pyhä tila, olla lenkillä yksin. No on yksi poikkeus, alla olevan kuvan pikkunaama on mun mukana aina:
Topi ´Bobby´-rakastan nukkumista ja uinumista valmiina palvelukseen…
Tämän postauksen pointti oli kuitenkin kysyä teiltä yksinkertainen kysymys: