Kun elämä jalasta nappasi ja pakko karkasi.
Minut valtasi tänään erittäin suuri kiitollisuus elämästä ja ihmisistä ympärilläni, melkein kyynel vierähti poskelle. Aamulla meinasin ottaa kadulla muutaman liitoaskeleen keskellä sadetta samalla kun hymyilin Rovaniemen tutuilla kaduilla tuntemattomille vastaantulijoille. Joskus sitä miettii, että miksi juuri minä olen se joka saanut syntyä näin hyvinvoivaan yhteiskuntaan. Saanut perheen, ja toisenkin. Saanut löytää mahtavia ystäviä sekä päätyä sen itselle tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen rinnalle elämään ja olemaan. Päädyin siihen lopputulokseen, ettei itse syyllä ehkä sittenkään ole väliä — kiitollisuudella on.
Olin tämän päivän kiitollisuuspuuskasta varsin hämilläni, sillä elän juuri nyt suurta muutosten aikaa. Joskus satut tapaamaan oikeita ihmisiä ja kuulemaan kannustavia sanoja. Päädyt tilanteeseen, jossa näet tulevat elämäsi viikot kiireisimpinä kuin koskaan — ja silti, kiitollisuus valtaa kehon pikkurilliä ja vettyneitä silmäkulmia myöten. Tuntuu niin kovasti pienessä kehossa, ettet voi olla miettimättä ihmisten ja elämän kauneutta olematta kävelevä hangon keksi.
Joskus unelmiensa eteen pitää tehdä niitä pakollisilta tuntuvia pohjatöitä ja minun pitää tehdä niitä nyt. Päiväni jatkuvat suoraan sanottuna yömyöhään ja vähän stressaakin. Huomasin tänään illalla olevani väsynyt ja turhautunut liian vähästä unesta ja suurista ajatuksistani. Joskus kun vähempikin ajattelu riittäisi. Siinä vaiheessa, kun päässä alkaa soida litania siitä, että ”mun pittää pakata, siivota, suunnitella, laskea, kirjoittaa, tavata ihmisiä, tehdä töitä…” — on hyvä vähän ottaa etäisyyttä asioihin ja antaa sisäiselle sisusinnille periksi. Kyllä se siitä leppyy, ihan kuten ennenkin. Ja koska minun ei nyt vain ole tällä viikolla pakko ehtiä kaikkea, hidastan peliä hieman ja vähennän ihan hetkeksi tekemistä blogin, sosiaalisen elämän ja kodin remontoinnin puolelta — mutta ihan hetkeksi vain.
Toivotan teille kaikille kiitollisuuden täyteistä viikkoa, minä palaan viimeistään maanantaina. Haluaisin myös kiittää teitä kaikkia sydäntä lämmittävistä kommenteistanne, joita olette lähettäneet minulle viime viikkojen aikana sähköpostiini, vieraskirjaani ja kommenttiboksiini. You make me blogging <3