Kun lapin tyttö lomalle läksi.

Löysin useita ihania kahviloita niin Helsingistä kuin Tallinnastakin…

Näin ensimmäistä kertaa ikinä keltaisia kalloja, hääkimpussani minulla oli valkoisia.

Sain kerrankin juodakseni jonkun muun valmistamaa smoothieta!

Ihastuin makeuttamattoman greippimehun makuun samalla kun istuin auringonpaisteessa kera ystävien.

Nautin rakkaani seurasta, kerrankin rajattomasti yhteistä aikaa! <3

Söin ehkä maailman parasta marenki-vadelmaleivosta ja nautin, tietysti.

Join lisää kahvia (capuccino, olet viheliäs toveri).

Löysin maatuskan Tallinnasta. Tai ehkä maatuska löysi minut?

Sain lahjan, josta häkellyin kovin ja johon olen enemmän kuin koukussa.

Sanoin hei taivaalle (ja ihastelin uutta tyttökynsilakkaani).

Kuvasin, paljon. Jättimäiset rakennukset antoivat elämään uutta perspektiiviä.

Ihailin antikvariaatista löytynyttä vanhaa nuottikirjaa, miten kaunis se olikaan!

Huomasin, että mieltymykseni yksityiskohtien kuvaamiseen on todellista.

Mietin, minne ratikalla numero 6 pääsee. (Precis perille).

Olipas se ihanaa, mutta niin on arkikin. Ja tuleva syksy, sillä juuri syksyisin herään intoilemaan ja saan energiapuuskissani mukavia asioita aikaiseksi. Lisäksi ihan kohta saan purkaa laatikkoelämämme oman kodin kaappeihin, onhan sitä kestänyt jo kaksi kuukautta. Tervetuloa parhausarki.