Marraskuu, oot hyvä kuu

Viime viikolla tajusin kaamoksen todella alkaneen. Tänä vuonna tämä pimeä vuodenaika ei kuitenkaan tunnu tippaakaan ahdistavalta, sillä viime vuonna kylässä käynyt tuttavuuteni, sumuväsymys, loistaa poissaolollaan. Nykyinen balanssini kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa on niin hyvin hanskassa, että olotilani herättää itsessäni päivittäin suurta kiitollisuutta.

Tuntuu uskomattomalta, että se sama Hannamari, joka oli viime vuonna vajaatoiminnan kourissa, aloittaa tänään uuden harrastuksen ja on selvinnyt ehjänä remonttistressistä sekä siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Vaikka olen välillä hyvin väsynyt tästä hetkellisestä epänormaalista arjesta, osaan käsitellä tilannetta paremmin. Kaasuttaa menemään, mutta painaa jarrua ajoissa, jos vauhti uhkaa kiihtyä turhan suureksi. 

Vaikka marraskuu on ehkä vuodein pimein ja ankein kuukausi, pidän marraskuusta tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aiemmin 25-vuotisen elämäntaipaleeni aikana. Oli muuten fiksu veto mennä kihloihin marraskuun puolenvälin tienoilla, onpahan ainakin yksi tunnelmallinen juhlapäivä tämän säkkipimeän kuukauden keskellä! Vapaapäivän ottaminen arjen keskellä piristää kummasti, silloin voidaan viettää päivä yhdessä (tänä vuonna CrossFit OnRamp-kurssin merkeissä ainakin, heh). 

Kihlapäivästä nousikin mieleen muisto vuosien takaa — eräänä marraskuisena kihlapäivänä tili näytti hyvin tyhjältä, joten keksimme jotain kivaa ilmaista tekemistä. Kävelimme Ounasvaaran huipulle ja laskimme sieltä pulkalla alas. Joimme kuumaa kaakaota lumen keskellä ja pudistelimme lunta pois housunlahkeista ja niskasta. Tuo päivä on piirtynyt kaikista kihlapäivistämme eniten mieleen. Varsinkin se hetki, kun minua pelotti pulkan kova vauhti ja jarrutin jaloillani niin, että sain naamalleni monta senttiä kylmää lunta.

Edullisten perusasioiden jäljillä olin eilen illallakin, kun palasimme kotiin raksalta. Keitin vähän punajuuria, höyrytin parsakaalia ja laitoin annoksen päälle reilusti voita. Miehen annos sai kaverikseen vielä rouhittua mustapippuria ja mozzarellaa. Mietin siinä sohvan uumenissa, että miten näin yksinkertainen yhdistelmä voikin maistua näin hyvältä? Tänään kattila porisi uudestaan, tästä taitaa olla syntymässä marraskuun lempivälipala.

Kaunista maanantaita!