Onko minusta tulossa aikuinen?

Vastausta kysymykseen en tiedä ja jos minun pitäisi siihen jotain vastata, sanoisin ehkä kauniisti ei. En nimittäin suostu koskaan luopumaan rengaskeinuista, mäenlaskusta tai muusta lapsenmielisyydestä. Mutta olen alkanut pitämään omalla mittapuullani yhdestä aikuisten naisten jutusta — ruususta.

”Normaalisti en tykkää ruusun tuoksusta kosmetiikassa yhtään.” ( 4.1.12)

”En tiedä miksi, mutta jotenkin kaikki ruusuntuoksuiset luomukosmetiikkatuotteet haisevat mielestäni pahalle, liian voimakkaalle.” (5.3.12)

Se olin minä joka on nuo lauseet kirjoittanut. Enkä pelkästään kahdesti, vaan aika monta kertaa useamminkin. Syödäänpäs jälleen kerran sanoja, sillä olen muuttanut mieltäni. (Villi)ruusuntuoksu on oikein ihana, ainakin mietoina annoksina, kuten tässä Laveran ihoöljyssä, jonka ostin itselleni lahjaksi pari kuukautta sitten.

Tuoksu on todella karkkimainen, kesäinen ja tyttömäisen aito — sopii siis loistavasti kaltaiselleni ikuiselle pikkutytölle! Tuoksun herkullisuus selittyy sillä, että öljyssä on käytetty hoitavaa ja maltillisen tuoksuista villiruusuöljyä jojoban, oliiviöljyn ja manteliöljyn rinnalla. 

Vartalolle en ole tätä käyttänyt, sillä pidän tästä enemmän kasvoöljynä. Pieni sipaisu riittää ja iho on aamulla pehmeä kuin vauvantassu. Vaikka iho illalla hieman kiilteleekin ennen nukkumaanmenoa, tahmeudesta ei ole tietoakaan aamulla, sillä öljy imeytyy todella hyvin eikä jää ”lillumaan” iholle.

Siinä ne nököttävät kylppärin hyllylläni sulassa sovussa vierekkäin, rakas villiruusuöljyni ja iki-ihana Jardin Des Thés.

Ruusuntuoksuista viikonloppua teille toivottaa Hannamari, joka lupaa keinua muiden ikinuorten kanssa kilpaa vielä viisikymppisenäkin, vaikka oppisikin käyttämään aikuisten naisten kosmetiikkaa.