OnRamp-kurssi paketissa ja treenielämä edessä

Yhteistyössä CrossFit Santasport.

Kolmen viikon päästä päivät alkavat jo pidentyä, kaamos tuntuu soljuneen eteenpäin yllättävänkin nopeatempoisesti ja huomaamatta. CrossFitin aloitus on epäilemättä vaikuttanut asiaan, sillä energiaa on riittänyt uskomattoman hyvin myös tässä remonttihulabaloossa. Mahtavinta on ollut kuitenkin huomata se, miten hyvää liikunta voikaan mielelle tehdä, kun kroppa alkaa olla vihdoin balanssissa.  It´s all about hormones, monessakin mielessä.

Odotin koko syksyn kuin kuuta nousevaa, että CrossFit-sali aukeaisi Santasportille ja heti kun sähköpostiini kilahti tiedote, laitoin hippulat vinkumaan. Lähtökohtani oli se, että halusin arkeeni sellaista liikuntaa, joka on hauskaa sekä haastavaa. Olen saanut niin yliannostuksen kuntosaliharjoittelua aiempina vuosina ja uskoin saavani CrossFitistä paljon kokonaisvaltaisempaa treeniä. Ensimmäistä kertaa vuosiin minusta tuntuu, että pystyn siihen mitä haluan. 

Vuosikausia rakastin liikuntaa ja treenejä kertyikin viikoittain 10-15 tunnin edestä. Sain treeneistä hurjasti energiaa, kunnes hormonipuolella kosahti. Olen ollut oikea virtapatteri ennen kilpirauhasen vajaatoiminnan pahentumista/puhkeamista ja tässä välissä on mennyt monta vuotta hukkaan, koska en tiennyt miksi ihmeessä en enää yhtäkkiä jaksakaan liikkua ja miksi en palaudu, vaikka palapeli oli muutoin kunnossa. Tottakai hain syytä itsestäni ja ajattelin olevani laiska/saamaton, vaikka siitä ei todellakaan ollut kysymys.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan parantuminen on melkeinpä parasta mitä minulle on näin aikuisiällä tapahtunut. Puhun tästä toistuvaksi siksi, että toivon jokaisen ongelman kanssa kamppailevan hakeutuvan testeihin ja osaavan lääkärin hoitoon. Ei ole mitään parempaa kuin saada elämänsä ja oma itsensä takaisin! 

CrossFit on laji, jossa et ehdi miettiä miltä näytät. Sen sijaan joudut harjaannuttamaan keskittymiskykyäsi ja miettimään miten liikkeet tehdään. Vaikka treeni on hyvin fyysistä, mielellä on tärkeä osuus. Vaikka monessa paikassa on hehkutettu sitä kuinka kokonaisvaltainen laji CrossFit on, ei sitä pystynyt täysin ymmärtämään ennen kuin itse kokeili. 

Lajina tämä sopii oikeasti kenelle tahansa, sillä hyvin monissa liikkeissä pystytään skaalaamaan taso juuri itselle sopivaksi ja kannustavaa on se, että tuloksia saa nopeasti. CF-saleissa ei ole peilejä, mikä alkuun ehkä hivenen hämmästytti, koska olisin halunnut tsekkailla miltä tekniikkani näyttää. Huomasin hyvin pian kuitenkin sen mistä on kyse: tekniikan opettelua varten OnRamp-tunneilla on mukana 2-3 ohjaajaa, jotka kiertävät katsomassa sekä opastamassa meitä untuvikkoja. Saat suoraa palautetta sekä neuvoja ja joudut vaivaamaan harjoittelun aikana myös aivojasi.

Minulle on edelleen jäänyt elävästi mieleeni ensimmäiset tunnit, joilla harjoittelimme etu- ja takakyykkyä. Alas kyykätessä koko yläkroppani taipui eteenpäin ja mulle sanottiin, että selkä suoraan. En saanut selkää suoraan, muistan kuinka jaloista tuntui loppuvan voima ja lavat olivat kireät kuin viulunkieli. Ai että söi naista sanoa, että en pääse vielä suoremmaksi!

Koutseillamme on kuitenkin takataskuissaan mielettömästi erilaisia jippoja, joilla opettaa meille mistä on kysymys. Eräissä kyykkytreeneissä koutsimme Timo toi aivan nenäni eteen tangon ja pyysi kyykkäämään uudestaan. En päässyt edelleenkään kovin alas, joten mulle haettiin vielä wallball siihen pyllyn alle. Edelleen siinä nenäni edessä oli tanko, joka pakotti pitämään yläkerran mahdollisimman suorassa samalla kun allani oli pallo, jolle sain istahtaa ja hakea uuden vauhdin, mikäli se uhkasi loppua kesken. 

Kyykkääminen noilla kerroilla ei ollut lähelläkään helppoa tai edes hauskaa, mutta arvatkaapas mitä? Eilisessä lopputestissä meikätyttö veti selkä suorana kyykkyjä alemmas kuin koskaan! En tajunnut itsekään mitä tapahtui ennen kuin sitä tultiin siihen taivastelemaan, yhtäkkiä vain pääsin todella alas ja sieltä vielä ylöskin. Tekniikassa riittää aivan varmasti parannettavaa vieläkin, mutta tämä oli itselleni suuri virstanpylväs.

Tuossa hetkessä mulle kulminoitui CrossFitin syvin olemus: ahkeralla treenillä ja loistavien koutsien tukemana sinä, minä ja ihan kuka tahansa voi pystyä uusiin asioihin sekä ylittää itsensä satakertaisesti. Treenien jälkeen peilistä saattaa katsella (vielä) se höllyvä minä, mutta olo on voimakas ja aina on suurin piirtein valmiina valloittamaan koko maailman. Saatan hymyillä tuntien alussa kuin pöljä, kiristää kasvoni tuskaan MetConien aikaan, mutta aina — ihan aina — lähden treeneistä samalla tavalla kuin sinne tulin: hymyillen. 

Eilen oli tosiaan OnRamp-kurssin viimeinen tunti ja vedimme läpi saman lopputestin kuin ensimmäiselläkin tunnilla. Tämä testi piti sisällään seuraavat:

300 m soutu

Kolme kierrosta:

15 x squat

12 x ring row

9 push up

Ja loppuun 300 m soutu

Neljä viikkoa sitten aikani oli 8.14 minuuttia ja tuon rykäyksen jälkeen tuntui, että oksennan, kuolen ja mitä näitä nyt on. Lisäksi olin aivan tajuttoman kipeä seuraavan viikon. Olen varma, että tuolla viikolla sekä minun että Tuomaksen käytetyin sana oli aijaijai.. :D 

Tällä kertaa meidän piti tehdä liikkeet täysin samoilla skaalauksilla kuin ensimmäiselläkin kerralla, jotta tulos olisi mahdollisimman vertailukelpoinen. Kaikista parhaiten mulla meni mielestäni nuo kyykkyosuudet, vaikka siinä yhdentoista kohdalla alkoikin aina hapottamaan hyvin lahjakkaasti. Aiemmassa testissä mun kyykkyjä tuskin pystyi hyvällä tahdollakaan kutsumaan puhtaiksi kyykyiksi… Viime kertaan verrattuna myös push upit tuntuivat paljon helpommilta ja ring rowtkin olivat ihan okei, niissä kyllä meinasi selkä välillä vähän notkahtaa. 

Testin uusi aikani oli 7.08, eli paransin tulostani 1.06 minuuttia! En ollut asettanut itselleni mitään suoranaista tavoitetta, mutta kylläpäs tuntui hyvältä alittaa edellinen aika yli minuutilla. Eräs ryhmässämme oleva nainen paransi omaa aikaansa yli neljä minuuttia, aika huikeaa, eikö? Itselläni oli kyllä patterit aika lopussa tuon vedon jälkeen, mutta erona viimekertaiseen oli se, että a) mulla ei oksettanut ja b) lihakset eivät tulleet tällä kertaa käytännössä ollenkaan kipeäksi.

Tuomas oli kurssin toisen viikon poissa treeneistä sairastelun vuoksi ja on ollut hivenen puolikuntoinen siitä lähtien. Palautuminen ei ole ollut aivan parasta, joten hän ylitti tällä kertaa aiemman aikansa (6.12) muutamalla sekunnilla. Tosi urhoollisesti kaveri kyllä suoriutui testistä, tällä vaimolla  riittää edelleen kovasti kirittävää! :)

CrossFitin vaikutukset ovat olleet omalla kohdallani todella huimat ottaen huomioon sen tosiseikan, että säännöllistä treeniä on takana vasta neljä viikkoa. Treenejä kertyi tässä ajassa yhteensä 12 kappaletta eikä kaikissa edes käyty läpi MetConia, vaan osassa keskityttiin vain harjoittelemaan tekniikkaa. Mitä kuukauden OnRamp-spurtti on sitten konkreettisesti saanut aikaan? 

• Opin kyykkäämään suoralla selällä alas (tai ainakin paljon suoremmalla kuin ensimmäisissä treeneissä)

• Lapani ovat enemmän auki ja ryhti hurjan paljon parempi

• Yläkropan voimatasot ovat nousseet (seuraava tavoitteeni on saada miestenpunnerrus)

• Senttejä on kadonnut kiitettävästi: molemmista reisistä -4 cm, lantiolta – 2 cm, pohkeista -1 cm, vyötäröltä – 2cm

• Hauikseni ovat heränneet henkiin (ks. ensimmäinen kuva) :D

• Mieli ja olotila on positiivisempi, onnellisempi ja energisempi kuin aiemmin

• Uni on syvää ja levollista

• Olen ylittänyt itseni henkisesti ja fyysisesti monta kertaa, luotan itseeni ja kehooni enemmän

Saatte jatkossa ihan kunnon kameralla otettuja treenikuvia, kunhan tämä meidän kiireellinen aikataulumme hellittää ja saadaan remontti sekä muutto hoidettua pois alta. Tällä hetkellä suurin piirtein juostaan töistä treeneihin ja sieltä raksalle. Varasimme eilen seuraavan kahden viikon treenit siten, että päästään kolmesti viikossa CrossFittailemaan ohjatusti.

Koutsiemme sanoin: ensi viikolla ne treenit vasta alkavatkin. Sitä odotellessa.