Milloin ja mitä reittiä innostuit sekä ruoan puhtaudesta/raakaruoasta että ekomeikeistä? Kumpi tuli ensin ja liittyvätkö ne jollain tavalla toisiinsa?

Ruokajutut tulivat ensiksi kuvioihin vuoden 2009 lopulla ja sitä kautta aloin tiedostamaan sen kuinka myös kosmetiikan kemikaalit vahingoittavat elimistöä. Keväällä 2010 innostuin kovasti luonnonkosmetiikasta ja aloin testaamaan eri kosmetiikkamerkkejä sekä kertomaan käyttökokemuksistani blogissani Bloggerin puolella.

Kysymykseni liittyy ruokavalioosi, onko sitä ollut vaikea noudattaa kodin ulkopuolella? Jos olet ongelmia kohdannut niin minkälaisia ja miten olet päässyt niistä yli? 

En koe sitä vaikeaksi nykyään. Ravintoloissa on helppoa valita gluteeniton vaihtoehto (syön lihaa silloin tällöin) ja salaattia saa melkein joka paikasta. Kylään kun mennään niin sanon, etten voi syödä natriumglutamaattia, gluteenia ja possua. Yritän vain tehdä aina kulloisessakin tilanteessa sillä hetkellä parhaita valintoja ruoan suhteen, turha siitä on enempää stressata.

Jos tiedän, että aion syödä kylässä jotain mitä en tavallisesti syö, otan entsyymikapseleita ennen ruokailua, jotta ruoka sulaa paremmin. En tykkää tehdä numeroa mun syömisestä tai joutua sen kanssa huomion keskipisteeksi. Ja niin, kyllähän maailmaan mahtuu aina niitä joiden mielestä teet typerästi, kun yrität syödä terveellisesti ja voida hyvin, samalla kun he itse vetävät kaksin käsin karkkia ja pullaa vieressä. Tiettyjen ihmisten kanssa en edes rupea puhumaan ruoasta, koska tiedän mihin se johtaa — joskus on kohteliaampaa ohittaa tietyt aiheet tahdikkaasti ja olla ärsyttämättä. Mulla on juuri siksi tää blogi, jotta voin tänne purkaa kaiken ruoka-angstini 😀 Mutta sille en voi mitään, jos jotakuta ärsyttää mun valinnat. Huumori on aika kova sana ongelmienkin kohtaamiseen, vähättelijät jääköön omaan arvoonsa.

Miten tarkka jaksat olla luomuilun ja lisäaineettoman ruoan suhteen? Esim. jos olet kylästelemässä jossain tai ravintolassa, niin ettet ole itse voinut mitenkään vaikuttaa paikan ja ruoan valintaan. Entä mikäli syöt hieman miten sattuu niin kuin nopeasti huomaat niiden haittavaikutukset vai vaikuttaako ne mitenkään jos kysessä on kerran kuussa tilanne?

Osin samaa vastausta kuin edelliselle kysyjälle, joten vastaan vain viimeiseen kysymykseen. Reagointi riippuu ihan siitä mitä syön. Kaikista pahin on natriumglutamaatti, sen kanssa on nollatoleranssi, sillä saan siitä päänsäryn/migreenin heti (sama aspartaamin kohdalla). Gluteenin ja tärkkelysten kanssa oon myös tosi tarkka, koska ne saa mut palloksi heti. Maitotuotteiden kanssa ei ole niin tarkkaa, mutta niihinkin reagoin pahasti jos mukana on gluteenia/tärkkelystä/lihaa. Yritän valita aina ruoan niin, etten sekoita tärkkelyksiä ja lihaa keskenään, vaan syön joko puhtaasti riisi-kasvisaterian tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi salaattia ja lihaa. Käytän tosiaan esimerkiksi juhlissa ja muissa erikoistapauksissa lisäentsyymejä (Natura Media) ja tarpeen mukaan kevennän ruokavaliota vielä seuraavina päivinä, jotta ei tule paha olo. Elimistöä kuulostellen mennään!

Miten tarkasti jaksat miettiä syömisiä? Ja onko mielestäsi raja lähellä jolloin liika pohdinta menee jo epäterveellisen puolelle, alkaa lähestyä ortoreksiaa?

Hyvä kysymys, johon törmään usein. Käsittelin aihetta aiemmin mm. tässä postauksessa. Mun ruokavalintoja ohjaavat ennemmin mieliteot kuin pakko, en koskaan suunnittele etukäteen mitä syön, vaan kuulostelen mitä kehoni sillä hetkellä eniten kaipaa. Se on todella rentoa, vapauttavaa ja nautinnollista 🙂 Kehon oikeiden signaalien toimiminen on vaatinut tietysti alkuun tarkempaa ruokavalion puhdistamista ja aitojen makujen lisäämistä. Wikipidedia kertoi ortoreksiasta seuraavaa:

”Ortoreksia ei useinkaan ole hengenvaarallista, mutta se voi rajoittaa elämää kohtuuttomasti ja äärimuodoissaan muuttua henkiseksi vankilaksi. Ruokavaliosta poikkeaminen voi aiheuttaa sietämätöntä ahdistusta ja syyllisyyttä epäonnistumisesta. Ortoreksia voi rajoittaa tavanomaista arkea ja sosiaalista elämää, sillä usein ortorektikon mielestä ainoastaan kotona tehtyä ruokaa voi syödä ja muualla tarjottu on syömäkelvotonta.”

Mä en tiedä tarkoititko jälkimmäisellä kysymyksellä mua vai kysyitkö ihan yleisellä tasolla 🙂 Niin kauan kuin ruokavalio aiheuttaa ennemmin onnea kuin ahdistusta, ei mun mielestä ole syytä pelätä ortoreksiaa. Tässä kannattaa myös muistaa se, että ortoreksia ei ole yhtä kuin tarkka ruokavalio, jota haluaa noudattaa voidakseen paremmin, jaksaakseen energisempänä tai tukeakseen elimistön parantumista sairauksista. On tilanteita, joissa tarkka ruokavalio on välttämättömyys, mikäli haluaa tuloksia. Jos olisi ortoreksiaepäily, tarkkailisin ennen kaikkea omaa suhtautumista ruokaan: kiellänkö itseltäni asiat X, rankaisenko itseäni jos ”ratkean”, ahdistunko ruoan miettimisestä jne. Omalla kohdallani voin kyllä sanoa, etten jaksa ahdistua ruoasta 🙂

Missä elämäntilanteessa tai tapahtuman jälkeen päätit ryhtyä panostamaan ruoan alkuperään (luomu tms) ja oliko siihen joku yksittäinen syy, pelkkä päätös tai joku muu syy? | Mikä antoi kipinän ottaa selvää terveellisestä ruokavaliosta ja hyvinvoinnista? | Minkä ikäisenä aloit kiinnostumaan paremmasta ruuasta ja terveellisyydestä?

Olen ollut aina kiinnostunut terveellisestä ruokavaliosta ja itseni huolehtimisesta, mutta sanotaanko näin että mulla ei ole aina ollut niitä oikeita työkaluja käytössä hyvistä yrityksistä huolimatta. Sairastuin vuoden 2007 tammikuussa erittäin stressaavan elämäntilanteen seurauksena aurattomaan migreeniin, josta tuli melkein kroonista (20 kohtausta/kuukausi) ja se sai minut tälle nykyiselle luomutielleni, josta olen hyvin kiitollinen kaikin puolin. Ja jollain tasolla kysymys on myös päätöksestä arvostaa omaa kehoaan ja itseään niin paljon, että tekee kaiken voitavansa voidakseen hyvin. Siinä missä nuorempana teki muutoksia ehkä pinnallistenkin seikkojen vuoksi, on nykyään tarkempi siitä, että muutokset tuntuvat ja tekevät myös mentaalisella tasolla aidosti hyvää. Olin 20-vuotias, kun aloin heräämään näihin laatu-luomu-juttuihin.

Haluaisin tietää, millaisia terveysvaikutuksia ja hyötyjä olet saavuttanut elämäntapoja muuttamalla?

Oi, paljonkin. Olen virkeämpi, iloisempi, ihoni on entistä paremmassa kunnossa, migreenini on 95 % poissa eikä sovi unohtaa kaikkien näiden seikkojen ohella sitä, että olen saanut muutoksieni myötä myös itselleni uuden työn, jota rakastan! Nyt parannellaan vain kilpirauhasen vajaatoimintaa oikeanlaisella ravinnolla, biologisella lääkityksellä sekä rauhallisella elämäntahdilla 🙂