Kerron teille nyt asiasta, josta en tällä palstalla ole pahemmin huudellut aiemmin. Avaan tänään mun ja kilpirauhaseni tarinaa teille, jotta mahdollisimman moni tajuaisi hakea ja sitä kautta saada apua yhä useampia vaivaavaan kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Mietin kauan mistä aloittaisin kertomaan mun ja kilpirauhaseni tarinaa teille. Sitten pääsin jäljille, joka johtaa vuosikymmenienkin taa. Tulen suvusta, jossa naisilla on kautta aikojen ollut paljon hormonaalisia ongelmia: endometrioosia, lapsettomuutta, kilpirauhasen vajaatoimintaa ja liikatoimintaa sekä alopleciaa. En ole käynyt ikinä missään geenitesteissä enkä tiedä onko se edes tarpeellista, koska tunnen geenieni heikkouden nimenomaan hormonaalisella puolella niin selvästi. 

Minua on lapsesta asti tutkittu paljon lääkärien toimesta, mietitty että mikä tuota tyttöä vaivaa. Ei nuku eikä kasva. Koska kilpirauhasen vajaatoimintaa vähätellään edelleen virallisen lääketieteen puolella (oma kokemukseni) osaan vasta nyt aikuisiällä laskea 1+1=2. Vajaatoimintaan kun liittyy myös pituuskasvun heikentyminen ja muut sellaiset oireet, joille ei lapsena löydetty syytä. Eikä siinä, minä olen tyytyväinen 149 cm varteeni, se ei ole haitannut harrastuksia saatika elämääni mitenkään 🙂 Kerron teille myöhemmin siitä, miksi tavalliset Suomessa tehtävät kilpirauhastestit eivät vielä kerro koko totuutta, vaikka arvot olisivat viitteiden sisäpuolella. 

Kun vajaatoiminta räjähtää käsiin

Kilpirauhasen vajaatoiminta lähti näyttämään kyntensä oikein toden teolla vuonna 2010 maaliskuun jälkeen, kun lopetin Evra-ehkäisylaastarin käytön, sillä mulle oli muodostumassa veritulppa vasempaan pohkeeseen ja kärsin mittavista sydänoireista. Julkisella puolella mulle naurettiin, että kuule ei nuorella ihmisellä voi olla sydämessä ongelmaa, älä höpötä! No, sen jälkeen ovat lääkärikäynnit jääneet superminimiin mun osalta enkä tajunnut hakea apua muualtakaan mun hormoniongelmiin. Evran lopetus käynnisti elimistössäni sellaisen hätätilan, että olisin voinut valehtelematta tapella vaikka itseni kanssa seuraavat puoli vuotta — jos hormonaalisen ehkäisyn sanotaan lisäävän mielialanvaihteluita ja saavan naiset raivon valtaan säännöllisin väliajoin, mulla se tapahtui vasta lopetuksen jälkeen. Normaalilta ei ehkä kuulosta sekään, että alle kahdessa kuukaudessa Evran käytön lopettamisen jälkeen kehooni muutti 7-8 ylimääräistä kiloa, vaikka elintavat eivät muuttuneet suuntaan tai toiseen. Olin niin vahvasti mukana erilaisissa projekteissa ja töissä pari viime vuotta, etten rehellisesti sanottuna ensimmäisenä ehtinyt miettiä omaa oloani tai kilpirauhaseni jaksamista — virhe!

Vajaatoiminnan nurja puoli

Tämän vuoden keväällä oireet ovat menneet monilta osin niin pahoiksi, että tajusin alkaa miettimään uudestaan kilpirauhaseni jaksamista. Pahimmilta oireilta ovat tuntuneet aivan tolkuton väsymys, sellainen että kun aamulla avaat silmäsi, mietit ensimmäisenä että voi ei. Väsymyksen aiheuttama saamattomuus ottaa myös luonnon päälle — en ehkä tiedä mitään kamalampaa kuin tiedostaa sen faktan, että asioita pitäisi hoitaa, mutta et jaksa. Tekisi mieli taistella vastaan, mutta fyysinen väsymys ei anna siihen mahdollisuutta. Kaipaan toimintaa, koska en ole mikään hissukka oikeasti — kun oon terve se menee niin päin, että mua ei saa pysähtymään! Se on osa mun identiteettiä ja olen huomannut kaipaavani sitä kovasti. Väsymykseen liittyy myös vahvasti se, etten välttämättä ole aina jaksanut vastata edes puheluihin saatikka lähteä muihin kuin töihin liittyviin tapaamisiin.

Heräsin tähän kilppariasiaan uudestaan osittain myös sitä kautta, että erittäin läheisellä ihmisellä todettiin hormonaaliseen toimintaan liittyvä sairaus, joka vaatii leikkausta. Leikkauksessa voidaan joutua poistamaan kohtu ja munasarjat eikä sitä kysytä potilaalta, mikäli niiden poisto katsotaan leikkauksen aikana tarpeelliseksi. Vaikka lapset eivät ole meillä ensimmäisenä suunnitelmissa niin totta vie minä joskus omaa jälkikasvua haluan. Sitä on kuitenkin ihan turha odotella tapahtuvaksi, jos hormonitoiminta on tällainen kuin nyt on. Vaikka sietäisin näitä oireita tällä hetkellä, on mun ajateltava pidemmälle kuin tähän hetkeen. 

Muita vajaatoiminnan oireita ovat mun kohdallani olleet mm. erittäin epäsäännöllinen kuukautiskierto (2-6 kk välein), hervoton turvotus varsinkin kasvoissa, jatkuva paleltaminen, äänen madaltuminen, alakuloisuus, lähimuistin selkeä huonontuminen (mulla on normaalisti supermuisti, vaikka itse sanonkin) ja olematon hikoilu. Lista jatkuisi vielä, mutta edellisistä saatte osviittaa siitä, mitä kaikkea vajaatoiminta elimistössä voi aiheuttaa.

Olen todennut omalla kohdallani sen, että pelkät ruokavaliomuutokset eivät aina pelkästään riitä ja silloin on mielestäni tärkeää hakea ulkopuolista apua. Itse olen huojentunut, sillä sain vihdoin ajan antioksidanttiklinikalle, jossa päästään tutkimaan mm. kilpirauhaseni ja lisämunuaisteni toiminta läpikotaisin. Kuulette asiasta vielä ensi vuoden puolella paljon lisääkin, tällä hetkellä odotellaan kuitenkin vielä 2,5 kk siihen, että ylipäätään pääsen noihin testeihin, jotka matkaavat ensin Amerikkaan tutkittaviksi ja sitten takaisin tänne analysoitaviksi. Antioksidanttiklinikalla on pirun pitkät jonot ja halusin välttämättä lääkärille, joka on toiminut kilpirauhaspotilaiden kanssa sekä osaa asiansa 110 % — oon saanut niin paljon kuraa niskaan nimenomaan julkisella puolella, että ei kiitos enää yhtään. 

Epäreilua mun mielestä on se, että kaikilla ei ole mahdollisuutta mennä korkean hinnan vuoksi antioksidanttiklinikalle, jossa sut otetaan vastaan ihmisenä ja jonka perusoikeus on saada henkilökohtaista apua ilman että sulle nauretaan päin naamaa, kun kerrot oireistasi. Klinikan sivuilla tiivistetään heidän toimintansa näin:

Antioksidanttiklinikat ovat yksityisiä tutkimus- ja hoitolaitoksia, joissa on luotu toimintamahdollisuudet lääketieteelliseen biokemiaan perehtyneille lääkäreille tutkia ja hoitaa potilaita uuden sairauksien syntykäsityksen mukaisesti sairauksien syihin kohdistuvilla hoidoilla.

En avaudu tästä kilpirauhasasiasta teille ihan huvikseni, vaan koen sen enemmänkin velvollisuudekseni. Haluaisin olla itsekäs ja pitää suuni supussa, koska tällainen avautuminen on niin epämukavuusalueellani kuin jokin voi olla. Tämän postauksen voi lukea kuka tahansa ja se on friikkiä. Toisaalta avoimuus on mielestäni aina arvostettavaa, olkoonkin niin että se koskisi heikkouksia. Koska tiedän sen, että tuhannet ihmiset seuraavat tätä blogia, ei kyse ole enää pelkästään vain itsestäni. Toivon kaikesta sydämestäni, että mun tarinastani olisi apua edes yhdelle teistä. Palaan vielä tämän vuoden puolella kilpirauhasen vajaatoiminnan pariin muutamalla blogikirjoituksella.

Suosittelen tutustumaan seuraavien linkkien sisältöön, joista olen saanut itse pontta tutkimuksiin satsaamiselle:

• Kaisa Jaakkolan kilpirauhasseikkailu osa 1 ja osa 2

• Kilpirauhanen.com (katso ainakin artikkeli vajaatoiminnan oireista ja syistä)

• Kilpirauhasryhmä facebookissa (todella hyvää keskustelua!)

Onko teillä todettu vajaatoimintaa? Miten sitä on hoidettu? Minkälaista ruokavaliosta olette löytäneet apua?