Räpsyripset ekoripsarilla, viimein!

terredoc_hannamarirahkonen4.jpg

Minulla on ollut yksi tuhoisa ekokosmetiikkaan liittyvä dilemma ylitse muiden. Ripsivärin kanssa nääs. Monta kertaa olen luottanut ja pettynyt niin, ettei suhdetta ekoripsivärien kanssa vain ole päässyt syntymään. Nyt on asiat toisin: Terre d´Oc vihdoin lunasti lupauksensa vaatimattomassa pakkauksessaan, ilman turhia varinoita ja mun marinoita.

terredoc_hannamarirahkonen1.jpg

Ripsivärin harja on aivan kelpo ja väri levittyy suhteellisen helposti. Tuote ei niinkään pidennä ripsiä, mutta tuuhentaa kyllä reilusti. Jos jotain toivoisin tähän tuotteeseen lisää, haluaisin ehkä vuosien tottumuksesta hieman paksumman harjaosan. Toisaalta, kun lopputulos on kuitenkin näin hyvä, en koe syytä valittaa:

terredoc_hannamarirahkonen.jpg

Ripsissä vain Terre d´Ocin Brun Mysore-ripsaria, yläripsissä pari kerrosta ja alhaalla yksi kerros. Oon aika vaikuttunut lopputuloksesta, koska en edes taivuttanut ripsiäni, vaan ne sai kauniille kaarelle pelkästään ripsarilla. Lisäksi kyseessä on siis ruskea eikä musta väri (kuten mulla tavallisesti on aina ollut) ja silti lopputulos on näyttävä. Ripset ovat mun lempijuttuni meikkaamisessa, koska ilman kunnollisia räpsyttimiä tulee vähän pliisu olo 🙂

terredoc_hannamarirahkonen2.jpg

Se on fakta, että ekoripsaria joutuu laittamaan useamman kerroksen kuin kemppaversioista, jotka näyttävät usein jo muutaman sipaisun jälkeen valmiilta. Varaa siis hieman malttia matkaan. Ekoripsari on myös koostumukseltaan kevyempää kuin kemikaaleilla höystetyt kilpailijansa. Esimerkiksi tästä Terre d ´Ocin versiosta löytyy kaakaovoita sekä riisivahaa, kun vastaavasti kemikaaliversioista löytyy usein syöpää aiheuttavia nitrosamiineja ja parabeeneja.

Itse olen todennut fiksuimmaksi levittää ekoripsaria useamman kerroksen, jotta saan näyttävämmät ripset.

Jos ei ole tehnyt tuttavuutta ekoripsivärien kanssa aiemmin, kannattaa napata tästä muutama niksi takataskuun:

1) Hanki ripsiharja ja käytä sitä aina kuivuneen kerroksen harjaamiseen (vältyt kököiltä)

2) Anna ensimmäisen (ohuen) kerroksen kuivua ennen kuin laitat toisen ja kolmannen

3) Älä levitä väriä aivan tyveen. Kun väriä joutuu levittämään hieman useamman kerroksen, silmä voi alkaa vuotamaan.

terredoc_hannamarirahkonen3.jpg

Se, että ekoripsari pysyy tuiskussa ja tuulessa on harvinaista. Kuinka monta kertaa olenkaan hylännyt ekoripsivärin vain siksi, että se on silmieni alla jo pelkästään sanan sadepisara kuulemisesta. Pääsin testaamaan uuden ripsarini toissapäivänä yllättäin myös sadesään armoilla ja täytyy myöntää, että kyllä mua vähän jännitti tallustaa keskustassa. Olisin halunnut kävellä peili kädessä ja tarkistaa olenko edelleen ihan ihminen vai olenko ehkä sittenkin muuttunut käveleväksi pandaksi. Kahvilan peilit onneksi todistivat, että pandaefektiltä vältyttiin, vaikka ilman sateenvarjoa tallustinkin — tähän saa sanoa wau!

Moni ehkä pohtii sitä, millaista käyttöä Terre d´Oc kestää ilman minkäänlaista varisemista? Tulos yllätti ainakin minut: aamulla laitoin jo varhain ripsarit aloilleen, viiletin menemään, nukuin päivällä päikkärit toisella poskella, juoksin keskustassa sateessa pariinkin otteeseen enkä korjaillut meikkiä kertaakaan päivän aikana. Ja mitä? Havaittavissa pyöreät nolla varissutta ripsarinjäämää. 

Käytän piilareita ja omaan luonnostaan aika kosteat silmät (varsinkin oikea silmä) eikä ripsari levinnyt edes tästä johtuen. Luennoillani olleet ehkä tietävät, että ripsiväri on ollut mulla kaikista pisimpään meikkilaukun viimeinen kemikaalipommi — en ole suostunut luopumaan, koska tilalle ei ollut löytynyt useidenkaan testailujen jälkeen toimivaa ekoversiota. Nyt voin huokaista ja kertoa myös käsi sydämellä teille, että täällä hän on. Silmämeikkini uusi valtiatar. Maksoin ripsaristani 21,50 € ja mielestäni hinta on kohtuullinen. Kooltaan Terre d´Oc on samankokoinen kuin useimmat kemikaaliversioista ja lisäksi 98 % tuotteen raaka-aineista on luonnollista alkuperää samalla kun 54 % tuotteesta on luomua. Ei lisättävää!

Muistutan vielä teitä siitä, että saatte koodilla Halo kaikista Jolien tuotteista -15 % ensi viikon keskiviikkoon asti. Esimerkiksi tämä ripsari on ostettu Jolien nettikaupasta ja myös teillä on nyt mahis saada se listahintoja halvemmalla 🙂 

Kauneus Meikki Testit Vastuullisuus

Tallinnan kahvilat: Kehrwieder

kehrwieder_hannamarirahkonen.jpg

Olenko ainoa, joka toivoo että saisi viettää lomillaan aikaansa myös ihanissa kahviloissa? Olimme Tuomaksen kanssa Tallinnassa kaksi päivää ja vietimme nuo päivät pääasiassa vanhan kaupungin alueella. Löysimme sieltä ainakin kaksi sympaattista kahvilaa, jotka — hassua kyllä — sijaitsivat samalla pikkuruisella kadulla, jonne eksyimme väsyneinä ja täysin vahingossa. Hyvä eksyminen, jos meiltä kysytään. 

kehrwieder_hannamarirahkonen7.jpg

Kehrwieder sijaitsee vanhassa kaupungissa osoitteessa Saiakang 2. Itse katu on kapea ja muistuttaakin siksi enemmän pientä kujaa. Pieni ahdistus meinasi kylläkin iskeä useiden kymmenten italialaisten yhtäkkisissä rynnäköissä tuolla kapoisella kadulla — voimme päätellä tästä siis sen, että ainakin oppaille on kerrottu minne turistit pitää kuljettaa 😉 

kehrwieder_hannamarirahkonen2_1.jpg

Paikka mainostaa itseään jo katukuvassa kyltillä, jossa kerrotaan että Kehrwieder on valittu Tallinnan parhaaksi kahvilaksi. Sitä kyltti ei kerro, milloin tämä reittaus on tehty. Emme tajunneet ensimmäisenä päivänä, että kadun vastakkaisilla puolella olevat kahvilat ovat samaa lafkaa, mutta esitteen saatuamme olimme tätäkin tietoa viisaampia.

kehrwieder_hannamarirahkonen1_1.jpg

Kehrweiderin toinen puoli on maan alla oleva hämyinen taiteilijakahvila, jossa uskoisin ystävämme Klausin viihtyvän kuin kotonaan. Voisin niin kuvitella juuri hänet istumaan tässä vanhan kiven ympäröimässä miljöössä lukemassa kirjaa — terveisiä vaan Pohjanmaalle! Seinät olivat vanhaa kiveä, jotka olivat maalattu hauskasti. 

kehrwieder_hannamarirahkonen2.jpg

Kadun toisella puolella oleva katutasossa oleva kahvila oli paljon valoisampi ja perinteisempi. Sisältä löytyi mm. kahvinpaahtokone, itse tehdyt jäätelöt sekä paljon erilaisia käsintehtyjä suklaita. Kajosimme vain kahviin ja yhteen jäätelöpalloon ja maksettuamme pujahdimme kahvilan puutarhatakapihalle istuskelemaan. Paikan vaniljajäätelö oli ihan ok — ei kuitenkaan yhtään sen enempää. Sisätiloissa löytyy kahvittelupaikka neljälle. 

kehrwieder_hannamarirahkonen1.jpg

Luomukahvia etsivä ei sitä Kehrwiederistä valitettavasti löydä, mutta kaikki kahvi tehdään itse paahdetuista sekä jauhetuista pavuista. Kahvi on tuoretuote, jonka soisi nautittavan aina juuri jauhettuna ja nimenomaan siitä Kehrwieder saa pointsit. Taisimme molemmat tilata capuccinot ja ne olivat oikein onnistuneet.

kehrwieder_hannamarirahkonen4.jpg

kehrwieder_hannamarirahkonen5.jpg

Puutarhatakapihalla oli useita pieniä pöytiä sekä tuoleja, fiilis oli todella kiva. Saisinpa tuon takapihan kaltaisen työmiljöön kirjoituspäiville, olisin enemmän kuin tyytyväinen 🙂 Pöydillä oli pieniä kukkaruukkuja, joissa kasvoi basilikaa, minttua, mansikoita sekä muita syötäviä kasveja. Nips ja naps.

kehrwieder_hannamarirahkonen6.jpg

Mitä tulee muutoin vanhaan Tallinnaan, näyttäytyi se parhaana iltapäivällä neljän jälkeen: kaupunki oli tyhjentynyt lukemattomista päiväristeilijöistä sekä turistiporukoista, mutta silti ehti vielä hyvin kiertelemään ennen kahviloiden ja kauppojen sulkeutumista. Ai että sitä rauhaa ja hiljaisuutta! Illalla oli kiva käpytellä hotellilta (Narva mnt:ltä) illan hämärtyessä syömään tapaksia tunnelmallisesti valaistuun vanhaan kaupunkiin. Juhlakansaa oli, mutta kohdallemme ei osunut yhtäkään humalaista ihmistä — toivoin seuraavan päivän paluumatkalla, että olisivatpa kaikki laivalla tapaamamme ylihumalaiset keski-ikäiset suomalaismiehet-, ja naiset ymmärtäneet ottaa mallia virolaisten alkoholinkäytöstä. Sitten muistin, että eihän sitä sovi toivoa liikoja.

Suhteet Oma elämä Mieli Matkat