Hei toverit. Rovaniemi Design Weekiä on jäljellä enää kaksi päivää enkä haluaisi lopettaa vielä. Tällä hetkellä olen samaan aikaan onnellisuusfiiliksissä, haikeuden vallassa ja toisaalta myös kuolemanväsynyt. Joka solu huutaa kiitollisuutta rankasta työviikosta, joka on pitkistä päivistä huolimatta antanut enemmän kuin ottanut.

Rovaniemi Design Week on ollut jotain uskomatonta. Ollaan saatu teiltä sympaattisilta asiakkailta hyvää palautetta ja kannustusta tulevaan. Lupaan, että puheeni eivät ole turhia 😉

Me olemme pirtelöbaarilaisina ylittäneet itsemme 100-kertaisesti ja saaneet hoidettua isoja tilausryhmiä. Tämän viikon aikana sitä on myös huomannut, että meillä on maailman parhaat ystävät  — te olette olleet apuna, kun kaikista suurin hässäkkä on iskenyt — siispä kiiiiiiitos! 

Velikullat, eli Jussi & Julius. Poikien kanssa ollaan eräinäkin väsyneinä öinä naurettu partaamme — me ollaan kokkailtu seuraavalle päivälle ja pojat ovat tehneet muita juttuja RDW:n liittyen. Just näitä rentoja väsyiltoja tulee ikävä — se tunne on jotain niin absurdia, kun jokainen paikalla oleva tyyppi on aivan finaalissa ja mikä tahansa asia naurattaa.

Tyypeillä on muuten Lentävä Poro-komediashow, jota esitetään kahden viikon välein Kauppayhtiöllä (seuraava pe 9.3). Samaan völjyyn kuuluvat myös Jonne ja Nuppu. Me oltiin tänään katsomassa tyyppien showta ja kävi hyvin selväksi, että pojilla pelaa kemiat aika saletisti yhteen. Oli meinaan aika poskilihaksia kuumottavan komediamenu 😀 Menkää katsomaan itse!

Lentävä poro on komediashow, jossa näyttelijät luovat uskomattomia kokonaisuuksia, hersyviä lauluja, komediaa, teatteria ja satunnaisia herkkiä hetkiä ilman käsikirjoitusta, ilman valmiita repliikkejä ja täysin yleisön armoilla.

Koko viikon ajan on saanut kyllä huomata, että meistä nuorista yrittäjistä huolehditaan varsin hyvin ja apua tarjotaan todella auliisti. Se on mahtavaa ja antaa meille vielä hurjasti enemmän uskoa omaan työhömme! Ja arvatkaa mikä on aika mukavaa? Meillä ei ole käynyt yhtään yrmyä asiakasta — ei, vaan kaikki ovat olleet vallankin hymyileviä 🙂 

Onnellinen aamunkääpä

Eilen oli cocktailtilaisuus, jonne me valmistimme menun reilulle 200 hengelle (ei ollut resursseja tehdä kaikkea raakana, mutta aika luomusti kyllä). Never done nothing like that — ja meidän häitä ei lasketa, siellä oli 140 tyyppiä vähemmän! Luonteelleni ominaisella tavalla olin henkisesti ihan paineessa päivä ennen tapahtumaa ja pakersin tekemään yötä myöten, mutta tilaisuus meni todella hyvin ja se oli mulle henkilökohtaisesti tärkeintä. Laitan teille kuvia meidän hienosta cocktail-pöydästä ja fiilingeistä heti kun seuraavan kerran ehdin koneelle. 

Tänään oli kaikkensa antanut olo ja edes 7 tunnin yöunet eivät helpottaneet asiaa (koko viikon pisimmät tähän mennessä, wuhuu!). Viihdyin väsyneen itseni kanssa enimmäkseen köökin puolella ja kun sain pakolliset systeemit tehtyä, varastin itselleni aikaa lähtemällä kaupungille.

Kaipasin hetkeä ilman kiirettä, puhelua, sähköpostin piippausta, puhumista tai yhtäkään ihmistä. Ihmisähky. Hengitin, kävelin ja olin. Kävelin toisena vastaantulleeseen kampaamoon sisälle ja kävin vetämässä toispuolisiilini ja keesini takaisin. Tukka hyvin, kaikki hyvin? Näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämä postaus.

Rakkaita haleja teille kaikille lähettää Hannamari, joka joskus päätti, ettei itse rupea ikinä koskaan yrittäjäksi. Sama tyttö päätti myös pari vuotta sitten, ettei ikinä enää tarjoilijaksi ravintola-alalle. Juuri näin, ei lisättävää.