Minua lahjotaan.

bodum2_halo_pieni_aikuinen137.jpg

Se hykertelevä tunne, kun hyppäät auton kyytiin ja siippa kertoo ostaneensa lahjan — ja paketin pääsee avaamaan vasta kotona. 

mandragora_halo_pieni_aikuinen138.jpg

bodum3_halo_pieni_aikuinen139.jpg

bodum4_halo_pieni_aikuinen140.jpg

Bodumin Pavina-laseja!

Olemme miehen kanssa molemmat Bodum-faneja. Ensimmäinen Bodum-ostos taisi olla vuonna 2008 hankittu pressopannu, joka on maan mainioin kaveri satunnaisille kahvinjuojille. Tuplalasinen pressopannumme on se riisuttu malli, sillä en kestä mitään kromi/muovihömpötyksiä pannun reunoilla. Käytännöllisyyden lisäksi esteettisyys ratkaisi paljon, sillä kuka haluaisi pitää rumaa kahvikonetta pöytätilaa viemässä? Not me. 

bodum5_halo_pieni_aikuinen141.jpg

Toimivuuden lisäksi näissä laseilla on mun mielestä myös muotoilu on kohdallaan paremmin kuin hyvin. En tosin haluaisi keraamisia versioita näistä kahvilaseista — tästä versiosta löytyy kivempaa kepeyttä meidän lasihyllyä koristamaan. Ja miettikää miten hauskan kattauksen näistä saa kesällä!

Muutama ystäväni on ihastellut/kauhistellut astioidemme määrää — tai lähinnä niihin mennyttä rahamäärää. Se on kiinni ihan siitä, mihin pennosensa haluaa investoida. Meillä ei ole kalliita harrastuksia — sitä vastoin satsaamme mielellämme laadukkaisiin kodin materiaaleihin ja ruokaan. Pidämme keittiötä niin ihanana paikkana, että usein ostamme sinne jotain kivoja, aikaa kestäviä astioita. Kuvauksenkin kannalta kivempi, ettei käytössä ole aina samat lasit 🙂 Ja mun mieleni naisena iloitsee siitä, että mieheni on niin kiinnostunut sisustamisesta ja esteettisyydestä <3

bodum6_halo_pieni_aikuinen142.jpg

Kyllä nyt kelpaa aamucappucinot ja espressot hörppiä. Ja niin — hain vähän täydennystä vielä hyllyyn, sillä kauppaan oli kuulemma jääneet oranssit isot lasit ja turkoosit espressolasit. Jostain syystä talviaamu ei tunnukaan enää niin pahalta — aurinko taivaanrannassa ja kaunis kupponen kädessä.

Suhteet Sisustus Oma elämä Mieli

VAPAUS!

Hei kaverit!

joulu_halo_pieni_aikuinen.jpg

On aika paljastaa jotain suurta täällä bloginkin puolella. Nyt on takana puoli vuotta tiukkaa ajatustyötä ja ympärillä onneksi ihania, aidosti tukevia ihmisiä! Hektisen luonteeni tietäen voitte päätellä tästä mietintäajasta, ettei kysymyksessä ole ollut mikään helppo ratkaisu. Omasta elämästä vastuunottaminen tarkoittaa joskus suuria kieltäymyksiä. Toisaalta juuri ne avaavat niitä suuria mahdollisuuksien ovia.

Ongelmani on viime vuonna ollut se, että tykkään hyvin monenlaisesta työstä. Päivätyöstäni luontaistuotekaupassa saan hurjasti energiaa, varsinkin kun pääsen auttamaan ihmisiä ottamaan vastuun omasta terveydestään (mikä taas ei tarkoita automaattisesti minkään purnukan myymistä, todellakaan!). 

Tykkään myös työstä, jossa saan olla erakkona kotona — sitä on tämä bloggailu, erittäin terapeuttista ja kiinnostavaa! Sitten on Super-Pirtelöbaari, joka on minun ja Tuomaksen alati laajeneva unelma. Unohtamatta tietystikään radioduunia ja luentoja, joita saan tehdä ihan huippuenergisen ja räiskyvän Katjan kanssa meille tärkeistä aiheista! Huhhuh, niin hullu syksy takana, että hirvittää 😀 

joulu2_halo_pieni_aikuinen.jpg

Koko syksy on siis tässä miniperheessä puitu työtahtia ja sitä, että jotain pitää jättää pois. Päätös on venynyt, koska minä tykkään kaikista edellä mainituista. Koska en vieläkään ole supernainen, realismi piti ottaa oikeasti käyttöön. Mietin syksyllä, että mikä hyvinvointibloggaaja minäkin olen, kun oma hyvinvointi kärsii koko ajan. No, joskus pitää käydä vähän kokeilemassa laidanreunoja itsekin 🙂

Hätkähdin tähän asiaan oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun ystävät alkoivat kysellä kuulumisiani. Kun ainoat mahdolliset vastaukset liittyvät vain työhön, soi jo meikäläisenkin hitaat aivokellot! Useimmiten tyydyinkin vain vastaamaan, että kiirettä pittää tai eipä tässä kummempaa. Ei ehkä ihan sitä elämää, jota minä oikeasti haluan elää…

hm_halo_pieni_aikuinen_1.jpg

Jatkossa vastaan mielelläni ystävien kuulumis-kysymyksiin. Vastaukset voivat kuulua esimerkiksi näin: tosi rennosti, ollaan ehditty viettää paljon aikaa yhdessä Tuomaksen kanssa TAI oikeastaan ei kummempaa, olen vain ollut.

Olen äärimmäisen onnellinen tästä hitaan piinaavasta ajasta, jolloin jouduin miettimään. Aika hyvin olen saanut pitkitettyä tämän asian kertomista jo tässäkin postauksessa, joten kakaistaan se ulos: irtisanouduin reilu viikko sitten päiväduunistani luontaistuotekaupassa. Hih, en jättänyt blogia kuten varmasti moni teistä luuli 😉 Vähennämme Katjan kanssa myös radioduunia liian kiireen aikataulun vuoksi — mieluummin vähän ja laadukasta kuin toisinpäin.

Pelot on joskus hyvä kohdata. Tekemisen väheneminen pelotti ainakin minua, olen tiedostanut sen jo kauan (terveiset samankaltaiselle veljelleni), mutta kun tulee aika muuttaa toimintaa muuttuu tilanne epämiellyttäväksi. Mutta se helpotuksen tunne päätöksen jälkeen, wuhuu!

Käytännössähän tämä tarkoittaa nyt sitä, että minulla on enemmän aikaa teille täällä ja muille mielenkiintoisille proggiksille, joista lisää keväämmällä. Vähäisin asia ei toki ole se, että saan väljemmän aikataulun, johon kuuluu myös enemmän aikaa perheen kanssa ja lempeää itsestään huolehtimista. 

T. 100 % yrittäjä

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Työ