Tällä viikolla koitti päivä, jota olen odottanut koko kalvakan syksyn. Meiliini tupsahti tieto siitä, että Santa Sportille on vihdoin avattu lisensioitu CrossFit-sali. Seurasin viime talvena hivenen vihreänä ihanien blogikollegoideni Natan ja Saaran treenejä, kun itse olin telakalla kovista treeneistä kilpirauhasen vajaatoiminnan huonon vaiheen takia, mutta nyt pääsen minäkin tämän koukuttavan lajin pariin täällä!

Treenaan Santa Sportilla muutenkin ja ensi maanantaista lähtien nappaan mukaani aimo annoksen pirteää mieltä, parrakkaan mieheni ja lataan fyysiset voimani täysilleen, jotta voin heittäytyä täysin CrossFit-treenien armoille.

Liikunta-alalla aiemmin työskennelleenä olen erityisen iloinen siitä, että ennen CrossFit-harrastuksen aloittamista jokaisen on pakko käydä OnRamp-kurssi, jossa viilataan tekniikat kuntoon, jotta vältytään haavereilta. Tekee pahaa edes muistella niitä nuoria ja vanhoja, jotka latasivat laitteet maksimipainoille ja vetivät riuhtomalla sarjat läpi… Olen aina ollut todella tarkka tekniikoista, kiitos siitä kuuluu entiselle työnantajalleni sekä mahtaville työkavereilleni, joiden avustuksella sain tuolloin nuorempana tyttönä rakennettua kunnon pohjan.

Kuulin, että CrossFit-ohjaajamme Saija on tiukka mimmi, joten ihan varmasti omalla kohdallani korjattavaa tulee riittämään tekniikoissa ja sitä odotan vähintään yhtä innokkaasti kuin itse treenejäkin. Tunniltansa ei kannata ainakaan auta myöhästyä, ellei sitten halua tehdä ekstrakyykkyjä — olen aivan varma, että tämä ukaasi suitsii tämän ikuisen myöhästelijän huonon tavan minimiin 😉 Kökötän varmaan tunnin etukäteen kiltisti CrossFit-salin edessä, hehe 😀

Miksi sitten valitsin just CrossFitin? Olen sitä koulukuntaa, joka treenaa kaikista mieluiten vapailla painoilla avaruusmasiinoiden sijaan, joten luulen tämän monipuolisen lajin sopivan mulle kuin nenä päähän. Kilpailuhenkisenä nautin myös siitä, että pääsen haastamaan nimenomaan itseäni ilman, että tarvii vertailla muiden tuloksiin ja kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan yksilölaji, vaikka ryhmässä painetaankin menemään. On turha odotella sitä, että pystyisin vetämään vielä yhtäkään leukaa tai puhdasta punnerrusta, mutta niiden tavoitteleminenhan tuo sen suolan tähän hommaan! 

Inhoan pakkoa ja painetta, joka mulle jossain vaiheessa kasvoi liikuntaa kohtaan. Siksi mulle on tosi tärkeää, että harrastan vain lajeja, jotka kiinnostaa itseäni sadan pinnan verran. On myös hyvä, että Saija on vaativa ohjaaja, mulla kun on taipumus siihen, että pää pettää ennemmin kuin keho pettäisi, olen varma että tulen saamaan naisen ohjauksessa treeneistä paljon irti! CrossFit tulee olemaan siis varmasti myös henkistä treeniä sen fyysisen ohessa.

Naurettiin tänään Santa Sportin Erikan ja Maijan kanssa sitä, että treenikuvaukset kannattaa ehkä hoitaa ennen varsinaisia treenejä, koska käsiä saattaa hivenen tärisyttää tappotreenin jälkeen. Pyysin jo varaamaan itselleni yhden pyörätuolin, jolla joku voi kuskata meikätytön ulos salilta treenien jälkeen, heh. Minä ja Tuomas saadaan OnRamp-kurssi suoritettua just ennen joulukuista Helsingin reissuamme, kelpuuttaisivatkohan blogityttäret Saara ja Nata mut mukaan Vetosalin treeneihin? 

Santa Sportin ensimmäiset kolme OnRamp-kurssia täyttyivät alle vuorokaudessa, mutta tsekkasin just että 25.11. alkavalla kurssilla on vielä tilaa, joten jos joku rovaniemeläinen haikailee tämän uuden harrastuksen pariin niin kannattaa ilmoittautua pikana Erika Nivalle numeroon 020 798  4268 tai sähköpostitse crossfit(at)santasport.fi 🙂

Ensi viikosta lähtien tällä tontilla on tiedossa epäilemättä hyvin hikistä kuvamateriaalia, (hyytyneitä) hymyjä ja kipeitä lihaksia. Olen varma, että nämä odotukseni täyttyvät Saijan opissa. 

Onko teillä tarjoilla meikäläiselle viime hetken vinkkejä, joiden avulla valmistautua ensimmäisiin treeneihin? 

Yhteistyössä CrossFit Santa Sport, joka tarjoaa minulle ja miehelleni vuoden CrossFit-treenit.