Kultakutrien luottokamut

melvita_lessismore_hiukset_halopieni 4.jpg

Minulla on ollut meneillään hurja hiustenkasvatusprojekti viime kuukaudet ja aion jatkaa sinnikkäästi, kunnes saan takaisin ne hurjan pitkät kutrit jotka minulla nuorempana olivat. 18-vuotiaalle minälleni tapahtui aikanaan jotain, mikä sai mielen halajamaan muutosta ulkonäön suhteen ja mikäpäs sen helpompi tapa kuin pätkäistä hiukset ja värjätä ne mustaksi rokkipehkoksi (kaksi sanaa: huh huh). Dramaattinen mieleni ei osannut tuolloin arvostaa kutrejani, jotka olivat kasvaneet aivan alaselän ja pepun kohdille. Ja nyt tietty ikävöin niitä kuin hullu!

Pitkään jatkuneen lyhyt tukka-vaiheen vuoksi hiusjutut ovat olleet täällä aika vähissä, joten on aika korjata tilannetta — hiustenhoitoarsenaaliini kun on löytynyt useampi luottotuote, joista uskoisin teidänkin pitävän.

melvita_lessismore_hiukset_halopieni 1.jpg

Mielestäni paras shampoo omille kutreilleni on edelleen Mádara Gloss & Vibrancy, josta olenkin kertonut teille aiemmin jo monta monituista kertaa. Hoitoaineen paikan on täyttänyt jo pidemmän aikaa Jolien tyttöjen minulle lähettämä Melvitan sitruunaa, sitruunamyrttiä, eukalyptusta ja hunajaa sisältävä hoitoaine normaaleille hiuksille. Minulla on keskipaksut hiukset, jotka rasvoittuvat suhteellisen nopeasti ja pesuväli voi olla ihan maksimissaan kaksi päivää. Kateeksi käy niitä ystäviäni, jotka pystyvät pesempään hiuksensa vain 1-2 kertaa viikossa ilman liimatukkaefektiä.

melvita_lessismore_hiukset_halopieni 2.jpg

Käytän Melvitan hoitoainetta shampoopesun jälkeen pari kertaa viikossa, en ole kokenut tarvitsevani hoitoainekäsittelyä sen useammin. Melvitan sitruksinen hoitoaine on siitä ihana, ettei se rasvoita hiuksia yhtään. Käytön jälkeen hiukset ovat kahdehdittavan kiiltävät ja hyväkuntoiset sekä helposti käsiteltävät. 

melvita_lessismore_hiukset_halopieni 3.jpg

Kuivaan hiuksiani hiustenkuivaajalla joka pesun jälkeen, koska se on ainoa keino hillitä hiuksieni lainehdintaa tai toisaalta lässähtämistä, joka olisi väistämätön lopputulos jos hiuksia ei kuivaisi. Koska en todellakaan aio luopua tästä tavasta (tai satunnaisesta suoristusraudan käytöstä), elvytän hiuksiani noin kerran tai kaksi viikossa Melvitan Capiforce-seerumin avulla. Tämä seerumi sisältää hiukean sekoituksen oliivi-, argania-, jojoba-, hamppu-, camelina-, ja safloriöljyjä, jotka pitävät huolen kutrien kunnosta. 

Öljyä ei missään nimessä lotrata hiuksiin, vaan sitä hierotaan latvoihin pesun jälkeen muutama tippa. Se todellakin riittää pitämään latvat kunnossa ilman öljyistä vaikutelmaa. Supertuote, jota en hevin ole vaihtamassa mihinkään muuhun hiusöljyyn!

melvita_lessismore_hiukset_halopieni 2 (1).jpg

melvita_lessismore_hiukset_halopieni 1 (1).jpg

Kolmas hiusteni ystävä liittyy muotoiluun. Less is More-tuotesarja on yksi huikeimmista luonnonkosmetiikan muotoilusarjoista ja erityisen tykästynyt olen tähän Kieselwaxiin, eli piivahaan. Omille hiuksilleni sopivat äärimmäisen harvat vahat, sillä ne ovat mielestäni usein liian rasvaisia. Kieselwaxin kohdalla sen sijaan riittää, että sitä ottaa hitusen sormien väliin, lämmittää käsiä yhteen hieromalla ja levittää pienin liikkein hiusten tyveen. Kun tähän yhdistää vielä pienen tupeerauksen vahan käytön jälkeen, niin tervetuloa vain kuohkeat hiukset!

Piivahan tuoksu on raikkaudessaan juuri minun mieleeni, onhan siinä sitruunaa, piparminttua ja sypressiä. Voin suositella Less is More-merkiltä myös hyvin lämpimästi hiuskiinnettä sekä kitiinisuihketta, jota käytän suojaamaan hiuksia, kun värkkään suoristusraudan kanssa.

Näyttökuva 2013-10-08 kohteessa 18.37.47.png

Olen hyvä bloggaaja, koska muistan tietysti hiuksista kirjoitettaessa ottaa niistä kuvan… Ja nyt on jo pimeää. No, näistä vanhemmista kuvista saa vähän käsitystä meikäläisen tukkalaitteesta, jota on hoidettu jo vuosikaudet luonnonkosmetiikalla. Kaukana ovat ne päivät, jolloin hiukset olivat värjäämisestä räjähtäneet ja kuivat. Oma väri, paras väri.

Kauneus Hiukset Testit Vastuullisuus

Siskon jäljissä

mango_makrobios0113.jpg

Viikonloppu luonnon helmassa oli tähän väliin juuri sellaista terapiaa, jota olin vailla. On aivan mielettömän vapauttavaa tuntea sieraimissaan raikas ilma sellaisessa paikassa, jossa ei ole turhaa liikennettä tai katulamppuja. Kävellä päämäärättömästi metsän siimeksessä ja unohtaa vahingossa kaikki ylimääräinen. Parantaa maailmaa oman rakkaan sisaren kanssa, jonka olemassaolosta ei voi olla muuta kuin onnellinen. 

mango_makrobios0112.jpg

Itse asiassa tämän postauksen sydän muotoutui, kun seurasin jälleen viikonloppuna sisareni söpöjä tapoja, joista voisin ottaa oppia useamminkin omaan (kaoottiseen) arkeeni. Olen mestari jättämään asioita viime tinkaan ja vitkuttelemaan lähtöä niin, että olen paikalla joko juuri sovittuna aikana tai pari minuuttia myöhemmin.

Olen joskus vitsaillut siskolleni, että mikäli olisimme joskus asuneet yhdessä, siskoni olisi potkinut minut pellolle tai saanut vähintäänkin hermoromahduksen. Olin nimittäin teininä se (kymmenen vuotta nuorempi) ärsyttävä pikkusisko, joka lainasi siskon vaatteita ja palautti ne ryttääntyneenä tämän sängylle. Ja se, jolla oli aina selitys valmiina, kun näin tapahtui. Ystävällistä.

Itse harrastan suurpiirteisyyttä, kun taas siskoni on pedantimpi ja osaa ennakoida tilanteita todella hyvin — niin kuin vaikka pakkaamalla pähkinä-kuivahedelmämiksejä mukaan töihin sekä muihin menoihin, jos sattuu niin ettei pääsekään syömään ajoissa tai hätänälkä iskee muutoin. Ei ole mitenkään harvinaista, että pikkusiskolle tarjotaan naksua herkkumiksistä, kun pinna uhkaa kiristyä.

mango_makrobios0114.jpg

Nämä kuvat ovat kotitoimistoltani, sillä täällä osaan minäkin olla rennon pedanttinen — kasata lautaselle vähän meheviä kuivattuja mangoviipaleita, inkamarjoja, mulpereita ja tummaa suklaata.

Mutta näissä äkkilähdöissä meikätytöllä riittää sitä petrattavaa. Taidanpa lähteä kasaamaan oman ensiapupussukkani valmiiksi laukkuun.

Makrobioksen mangoviipaleet saatu.

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Terveys Vastuullisuus