Otsikointi saattaa kuulostaa hieman ristiriitaiselta, kun viime viikolla painotin yhdessä postauksessa nimenomaan sitä, ettei pidä antaa periksi. Luopuminen liittyy tässä tapauksessa ennemminkin arkisten asioiden priorisointiin, siihen mikä on tärkeää ja mikä ei. 

Jokainen tapahtuma elämänpolulla kasvattaa ja opettaa määrittelemään omia rajojaan. Sanomaan kyllä asioille, jotka tuntuvat aidosti kiinnostavilta ja motivoivilta ja toisaalta kieltäytymään ystävällisesti, kun jokin ehdotus ei tunnu hyvältä. 

Sen, onko vastaus asiaan X kyllä vai ei, tietää meistä jokainen parin sekunnin viiveellä siitä, kun olemme kuulleet asiasta. Siinä mielessä itseensä pitää oppia luottamaan ja kuuntelemaan tarkasti, ellei halua tehdä jotain pakosti puoliteholla. 

Henkilökohtaisesti pidän esimerkiksi kiinni siitä, että teen töitä vain osapäiväisesti. Haluan rikkoa yrittäjyyteen liittyvää myyttiä, jossa raadetaan hiki hatussa 24/7. Sanon sellaiselle työnteolle höpöhöpö ja olen ennemmin valikoiva siinä, mitä teen.

Joustava työnteko paitsi sopii keholleni ja mielelleni, mahdollistaa myös olemaan innostunut siitä mitä teen. Tällä metodilla ei rikastu aineellisesti, mutta sillä ei ole minulle väliä, koska elämän rikkaus muodostuu paljon tärkeämmistä asioista. Niin kuin vaikka siitä, että minulla on aikaa perheelleni. 

Arki on monesti tasapainottelua ja sitä kaivattua tasapainoa tuo mielestäni ennemminkin epäinnostavista asioista luopuminen kuin niiden haaliminen vain siksi, että kokisi olevansa tärkeä ja kiireinen. Kukaan meistä ei tarvitse vuodesta toiseen jatkuvaa luovuutta tappavaa kiirettä.

Siispä totean tänään vain tämän: joskus kannattaa vain päästää irti turhuudesta. Kysy itseltäsi, ja tiedät mitä turhuudet sinun elämässäsi ovat.

Kuvat: google