Tiesinhän minä, että huonosti tässä käy!

No niin ja taas sinä mokasit, pitihän se arvata.

Elämä on asia, joka on lähtökohtaisesti usein jotain ihan muuta kuin tasaista tallaamista. Odottamattomat yllätykset elämän tiellä tuovat siihen monesti sitä kaivattua eloisuutta ja iloa, mutta joskus myös sydäntä painavaa huolta. Periaatteessa on ihan sama kohtaako meitä mehupurkin kaatuminen pöydälle vai yllättävät taloushuolet, sillä se miten reagoimme noihin molempiin asioihin huolimatta niiden valtavasta erosta, kertoo asenteestamme eniten. 

Silloin, kun elämä tarjoilee yllättävässä tilanteessa liian rajuilta tuntuvia töytäisyjä, astuu meidän suhtautumistapamme ja asenteemme suureen rooliin. Asenteemme elämän kuopissa ansaitsee tarkkailua, sillä se ei vaikuta pelkästään itsemme, vaan myös läheisiimme. Valittamisen ja pessimistisen asenteen taakka on hyvin raskas asia kannettavaksi, olipa sitten itse valittaja tai valittajan kuuntelija. 

Asenne on pieni sana, jonka taakse kätkeytyy hyvin paljon arkielämän sujumiseen ja mielekkyyteen vaikuttavaa voimaa. Asenteemme vaikuttaa näkyvästi tietysti käytökseemme, ulosantiimme, ilmeisiimme ja reagointiimme muiden ihmisten aikana, mutta näiden näkyvien seikkojen lisäksi yleinen elämänasenteemme kertoo myös siitä, minkälaisissa asioissa oma mielemme askartelee. 

Tulemme jokainen erilaisista lähtökohdista, joten omaksumme väistämättä tietynlaisia asenteita ja käyttäytymismalleja lapsuudenkodistamme. Jos emme ole tietoisesti päättäneet asennoitua elämän eteentuoviin asioihin lähtökohtaisesti positiivisella kyllä tästä selvitään-asenteella, omaksumme ehkä liiankin helposti negatiivisen asenteen myrkkyä ystäviltämme, perheeltämme, koulutovereiltamme, työ-, ja harrastusympyröistä — kaikilta ympärillämme olevilta ihmisiltä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei saisi tuntea surua tai olla pettynyt, vaan ajan takaa sitä, että me oppisimme asennoitumaan myös niihin elämän takapakkeihin kevyemmällä vaihteella, jottemme hukkuisi pessimismin suohon.

Oletko kasvanut ajattelemaan, ettei sinulle voi tapahtua mitään hyvää? Kaadatko odottamiesi epäonnistumisten taakan aina lähellä oleviesi niskaan? Oletko oppinut/opetettu/opetellut ajattelemaan, että elämässä käy aina huonosti? Opetatko lapsillesi omalla käytökselläsi pessimististä elämänasennetta? Tuotko toiveistasi puhuessa aina esiin myös epäonnistumisen mahdollisuuden? 

Mikäli toimit jollain edellä mainituilla tavoilla, sanon tämän asian juuri sinulle siellä, kaikella rakkaudellani: lopeta pirujen maalaaminen seinille. Et ole tuomittu vain huonojen asioiden kohtaamiseen, vaan aivan kuten kaikkia muitakin maailman ihmisiä, myös sinua tulevat kohtaamaan hyvät asiat. Et myöskään ole ainoa ihminen, joka kohtaa vastoinkäymisiä — joskus on ihan hyvä laittaa oma tilanteemme oikeaan perspektiiviin ja muistuttaa itseämme siitä, että joillain ihmisillä ei ole edes tarpeeksi ruokaa. On kuitenkin jokaisesta meistä itsestämme kiinni haluammeko huomata elämän hyvät asiat vai haluammeko edelleen jatkaa ikävällä asenteella eteenpäin.

Tässä on kyse oikeastaan hyvin samoista asioista ja mielen prosesseista kuin aiemmassa Unelmista ja niiden toteuttamisesta-postauksessani selitinkin: aivan kuten unelmiin on alettava uskoa, jotta ne voisivat joskus toteutua, on uuden asenteen rakentaminen aloitettava siihen uskomisesta, että elämässä voi käydä myös hyvin.

Olipa asenteemme luonnostaan positiivinen, negatiivinen tai jotain siltä väliltä, on meidän tärkeä ymmärtää se, että voimme itse kouluttaa omaa asennettamme haluamaamme suuntaan. Periaatteessa on ihan sama minkälaisista lähtökohdista tulet, mikäli olet valmis haluamaan muutosta. Se vaatii ensin asenneongelman tiedostamista, mutta ahkerasti harjoitettuna asennemuutos antaa elämään niitä erittäin palkitsevia hetkiä, jolloin huomaatkin toimineesi vanhojen tottumusten sijaan tavalla, jolla olet aina toivonut esimerkiksi vanhempiesi käyttäytyvän. Heräät jokin päivä huomaamaan, että vastoinkäymiset eivät hallitse sinua, vaan sinä niitä. Uudella asenteellasi.

Odotan pahinta-asennesyndrooma ei vaikuta pelkästään itseesi. Tuon syndrooman vaikutus ulottuu kaikkiin kenen kanssa olet tekemisissä. Se ulottuu puolisoosi, lapsiisi, vanhempiisi, ystäviisi. Kenellä on aidosti hyvä olla sellaisen ihmisen seurassa, joka lähtökohtaisesti odottaa aina pahinta tapahtuvaksi ja muistaa toitottaa siitä alituiseen, kun niin tapahtuu? No, entäs jos jotain pahaa oikeasti tapahtuu, mitäs sitten? Enkö minä arvannut tämän, ei tähän olisi pitänyt luottaa ja laadalaada.. 

Ei siinä ole mitään sen kummempaa kuin sen toteaminen, että elämä jatkuu. Mikäli jää kaivelemaan asiaa, elämä jatkuu vaikeampana ja mikäli opettelee ohittamaan turhat asiat, elämä jatkuu helpompana. Ja kyllä, elämä jatkuu, vaikka luottamuksesi olisi petetty tai maitopurkki kaatunut lapsen toimesta pöydälle. Joskus on ihan terveellistä kohauttaa vain olkia epätärkeiden asioiden kohdalla. Mielen painolasti keventyy ja sinulla on kaikin puolin parempi olla.

Mikäli tämän tekstin sanat kirpaisevat, käytä energiasi itsesi piiskaamisen sijaan asenteesi uusille urille suuntaamiseen. Se on suurin palvelus itsellesi ja läheisillesi. Mutta mitä voi tehdä jokapäiväisessä elämässä, jotta oman asenteen saisi uusille urille? Listasin tähän seikkoja, joita olen vuosien mittaan käyttänyt itse:

• Osta itsellesi vihko, jonka pyhität kiitollisuuspäiväkirjaksesi. Kirjoita joka päivä vaikka ranskalaisin viivoin asiat, joista olet sinä päivänä kiitollinen. Esimerkiksi: olen kiitollinen parisuhteestani, terveistä lapsistani, siitä että jaksoin imuroida tänään enkä huutanut lapsilleni.

• Kysy puolisoltasi ja/tai luotetuilta ystäviltäsi millainen asenne sinulla on heidän mielestään. Näissä keskusteluissa ilmitulleet asiat voivat kirpaista hyvin syvältäkin, sillä kaikki me haluaisimme olla lähtökohtaisesti mukavaa seuraa ja toimia ystävällisesti muille. Luota siihen, että sinä voit omaksua uusia asenteita.

• Laita asiat perspektiiviin ja mieti miten käytöksesi/asenteesi vaikuttaa muihin. Kannattaako käyttää energiaansa huutamiseen, jos kyseessä on jokin täysin mitätön asia? Asennemuutokset eivät näy hetkessä, mutta kerro itsellesi säännöllisesti, että sinä opit puhumaan kauniimmin, olemaan kannustavampi sekä itseäsi että muita kohtaan uusien tilanteiden edessä ja sivuuttamaan turhat valituksen aiheet. 

• Sinä olet ainoa, joka voi olla vastuussa käytöksestäsi. Se, että sinulle on puhuttu lapsuudessasi rumasti/huudettu/solvattu ei oikeuta sinua puhumaan rumasti/huutamalla/solvaamalla läheisiäsi. Se, että sinä ymmärrät jonkin ikävän käyttäytymismallin tai asenteesi johtuvan asiasta X, antaa sinulle myös mahdollisuuden muuttua, olla vastuussa omasta käytöksestäsi ja toimia fiksummin.

Omia asenteitansa ja suhtautumistapojansa kannattaa välillä peilata asettumalla muiden asemaan ja miettimällä raatorehellisesti sitä, voisiko asua itsensä kanssa ja millaista se olisi. Pohtia millaisena ihmisenä kokisi itsensä, jos saisi viettää yhden päivän oman puolisonsa, lapsensa tai esimiehensä asemassa.

Kuvien pääosassa pienet murusemme ja arjen ilostuttajamme, komppania Topi & Riemu. Nämä kaverit eivät odota pahinta tai turhista stressaa, siinä on meille kaikille esikuvaa 🙂

Kuvat täältä ja täältä.