Pysyvää hyvinvointia OSA-3: Liikunnan iloa

Tässä vaiheessa kevättä kuntosalit suorastaan huutavat asiakkaita riveihinsä, jotta päästäisiin pikaisesti kesäkuntoon. Kovassa treenaamisessa ei ole itsessään mitään vikaa, päinvastoin, mutta käsi ylös — kuinka moni on löytänyt itsensä suorittamasta liikuntaa? Täältä nousee yksi käsi.

Tarkoitukseni oli alunperin tehdä tästä liikunta-osasta enemmän treenipainoitteinen ja suositella erilaisia lajeja. Hoksin kuitenkin vastikään, että yksi osa hyvinvointia on juuri se, ettei ota liikaa stressiä liikkumisesta (kuten ei syömisestäkään). Jokainen meistä on yksilö ja jos kehottaisin teitä kaikkia treenaamaan kuten minä, olisi koko jutun pointti hukassa. Jutussa on muutama lajisuositus, lähinnä kuitenkin vain ideana. Kirjoitan myöhemmin keväällä treeneistäni seikkaperäisemmin ja silloin voin antaa tarkempia treeniohjeita, jos teitä kiinnostaa. Kun miettii omia motiiveja liikkua ja jättää suorittamisen taka-alalle, maistuu liikunta suorastaan ihanalta. 

Minä = suorittaja?

Oma liikuntahistoriani on aika vauhdikas — työskentelin viitisen vuotta sitten kuntosaliohjaajana kolmisen vuotta ja tuona aikana liikuin enemmän kuin koskaan. Käytin liikuntaa apukeinona päästää höyryjä ja pahaa oloa pihalle, mutta kuvioissa oli pian myös liikunnan suorittaminen. En liikkunut enää siksi, että se olisi ollut mukavaa.

Laskin innokkaasti tunteja, merkkasin jokaikisen liikuntasuorituksen kalenteriin ja laskin viikkotunnit aina yhteen. Mitä enemmän tunteja, sen parempi. Mitä rankempi tunti, sen parempi. Kävin salilla, uin, ratsastin, pyöräilin, rullaluistelin, tanssin ja kävin useilla ryhmäliikuntatunneilla. Kaikki suhteellisen fyysisiä lajeja eikä mukana ollut kotivenyttelyjä lukuunottamatta yhtään kevyempää tai palauttavampaa liikuntaa. Joka viikko tuli se 10-15 tuntia rankkaa liikuntaa.

Jossain vaiheessa hommaan loppui into totaalisesti. Tämä tapahtui suurinpiirtein samoihin aikoihin, kun oivalsin, ettei minun tarvitse suorittaa elämääni ikuisesti vaan voin pysähtyä, hyväksyä itseni ja olla rauhassa minäni kanssa. Ymmärsin, ettei minun tarvitse olla koko ajan menossa, vaan voin pysähtyä ajattelemaan elämää pelkäämättä ajatusten aiheuttamaa tuskaa. 

Se miksi avaudun tästä verrattain henkilökohtaisestakin asiasta, on se, että mielestäni myös liikunnan kohdalla pitää löytää se oma juttu. Itselleni ei enää riitä motivaatio siihen, että joku laatii minulle ohjelman kuntosalille kiinteytymisen nimissä, koska siellä käyminen ei voisi tällä hetkellä vähempää kiinnostaa. Liikunnallisten tavoitteiden ei pitäisi ohjautua ulkopuolelta, koska vain itse tietää mikä sopii ja mikä ei. Kynnys hakea omaa lajia ja omia mieltymyksiä vastaavia liikuntamuotoja voi joskus olla turhankin korkea, ainakin jos liikkumisessa on ollut taukoa kuten itselläni.

Kokeile ja unohda se vertaispaine!

Se, että ystäväsi pitää yltiötehokkaista liikuntamuodoista ei pitäisi olla syynä liikkumiselle. Rohkeasti kokeilemalla voi löytää oman lajinsa, mutta ennen kokeilua on hyvä tehdä pieni matka omiin ajatuksiin, jotta on edes vähän kartalla. Seuraavat kysymykset on tarkoitettu lähinnä herättelemään niitä omia ajatuksia/toiveita liikunnan suhteen:

• Millaisesta liikunnasta voisin pitää?

• Mitä haluan kehittää? Koordinaatiota, keskittymistä, rytmitajua, voimaa, nopeutta…

• Millainen ihminen olen? Kaipaisiko esim. impulsiivinen luonteeni vastapainoksi jotain rauhoittavaa liikuntaa?

• Paljonko haluaa sijoittaa rahaa/aikaa/vaivaa liikkumiseen?

• Tekeekö musiikki liikunnan miellyttävämmäksi?

• Pidänkö yksin liikkumisesta vai viihdynkö porukassa?

Voit vaikka koostaa listan vastauksista, mikäli se helpottaa sinua. Itse tein teille esimerkiksi tällaisen listauksen omista tarpeistani ja toiveistani liikunnan suhteen:

Olen erityisesti mieltynyt liikuntaan, joka…

1) rasittaa syviä lihaksiani, koska niiden treenaaminen on keskittymistä vaativaa sekä tehokasta. Olen impulsiivinen ja siksi jopa ihan yltiötarkatkin liikkeet auttavat minua unohtamaan edes hetkeksi kaiken muun. Toisaalta tällainen treeni ei saa viedä liian kauan aikaa kerrallaan, koska keskittymistä vaaditaan enemmän. Tällaista treeniä on esimerkiksi supertehokas Callanetics, jota voin tehdä kotona (juttua tulossa!) ja Kinesis.

2) auttaa minua rauhoittumaan, keskittymään tähän hetkeen ja keräämään voimia. Varsinkin silloin kun arki on hektisimmillään ja olen fyysisesti väsynyt tällaisen liikunnan merkitys korostuu enkä kuvittelekaan silloin meneväni esim. spinniin. BodyBalance, Kinesis ja kiireetön venyttely ovat ihanan rauhoittavia.

3) saa minut karnevaalitunnelmaan, hymyilemään isosti ja luulemaan että olen koko tannerta tömisyttävä afrikkalainen emäntä. Hauskuutta, hikeä ja liikettä ilman tunnetta siitä, että treenaa. Siis tanssia — Afropower, Jam, mitä vaan!

Itse treenailen Palestrassa täällä Rovaniemellä (vanhojen työkaverien opastamana <3) ja olen kokeillut lajeja, joita en ole ennen voinut edes ajatella liikunnaksi. Ja pöh, sanon nyt. Tällä hetkellä olen aivan ihastunut esimerkiksi monipuoliseen Kinesis-treeniin (joka täyttää kohdat 1 ja 2). Mahdollisuuksia on rajattomasti (en kyllästy) ja voin itse säädellä treenin tehon fiiliksen mukaan. Keskikroppa on töissä ja liikkeet tehdään hallitusti riippumatta siitä potkunyrkkeilenkö vai keskitynkö hitailemaan ja hakemaan tasapainoa. Tästäkin tulossa enemmän juttua kuvien kera nyt keväällä. Voin ensimmäisiä kertoja elämässäni sanoa rehellisesti nauttivani liikkumisesta.

Olen väsynyt ja kalenterissa lukee meno tappospinniin…

Oma strategiani on seuraavanlainen: arvioin väsymyksen tilan ja sen mukaan menen joko salille tekemään jotain mitä jaksan — eli vaikka kevyen Kinesis-treenin — tai jos olen liian väsynyt, jään kotiin vaikka venyttelemään.

Lyhyesti:

• Mieti mitä toiveita/tarpeita sinulla on liikkumiseen ja kokeile lajeja sen pohjalta. Jos sinua motivoi liikkua ulkonäön vuoksi, tee niin. 

• Unohda suorittaminen ja keskity pitämään hauskaa.

• Asennoidu oikein: Tänään menen pitämään hauskaa/poljen pahan olon pihalle/teen salitreenin hassussa järjestyksessä…

• Kuuntele mitä kroppasi sanoo — irrottele silloin kun sinulla on energiaa, kevennä silloin kun väsyttää.

• Älä tiukkapipoile — improvisoi treenejä fiiliksen mukaan!

• Tykkää rohkeasti omista liikuntamieltymyksistäsi ja unohda trendilajit, jos ne eivät oikeasti kiinnosta sinua. Älä harrasta mitään irvihampain vain siksi, että naapurisi/ystäväsi/työkaverisi sattuu pitämään lajista.

••••••••••

Tekstiä ei pidä ymmärtää rankan kuntosalitreenin dissauksena, minähän peilaan vain omiin kokemuksiini. Migreeniin sairastumisen jälkeen rankka liikunta ei ole aina myöskään mahdollista ja toisaalta olen henkilökohtaisesti löytänyt hyvää oloa enemmän rauhallisemmista, mutta silti tehokkaista treenimuodoista. En ole yhtä timmi kuin seitsemän vuotta sitten, mutta entä sitten? Ulkonäköpaineet eivät minua saa treenaamaan — hyvä mieli kylläkin!

Minulla näiden asioiden tajuamiseen meni seitsemän vuotta. Toisaalta harmittaa, että näinkin kauan, toisaalta ajattelen, että kaikki ajallaan. Toivottavasti ne, jotka liikunnan ilon ovat jostain syystä menettäneet, löytävät sen pian :)