So much things to do, but at least we are here.

elnaturaliste_halopieniaikuinen10.jpg

Viikonloppu tuli ja meni. Laatikkomeri on alkanut ehtyä öiden hiljaisina tunteina, koska silloinhan sitä aikaa on! Päivät pyhitetään ystäville ja kauniille kaupungille. Koska tämä maanantai toimii itselleni vielä vähän viikonlopun jatkeena, niin olisiko ihan sallittua palata blogin aihepiiriin vasta huomenna? Minä vastaan kyllä. Siihen asti, tervetuloa minimatkalle uuteen kotiimme (josta on tarjolla vasta yksityiskohtia, koska laajemmat kokonaisuudet eivät kestä päivänvaloa).

elnaturaliste_halopieniaikuinen1.jpg

elnaturaliste_halopieniaikuinen2.jpg

elnaturaliste_halopieniaikuinen3.jpg

Kodeissani on aina ollut kaksi pyhää paikkaa: kylppäri ja keittiö. Tässä asunnossa molemmat on vastikään remontoitu. Kylppärin seinät ovat valkoista, isoa mattalaattaa. Kaunein kylppäri mikä meillä on ikinä ollut.

elnaturaliste_halopieniaikuinen4.jpg

elnaturaliste_halopieniaikuinen5.jpg

Vaatekasoille on ehkä oikeutettu selitys. Topi rakastaa nukkua niiden päällä ;) Herra on vieläkin vallan uupunut muutosta, olihan hän reippaista reippain muuttomies.

elnaturaliste_halopieniaikuinen6.jpg

Keittiöön on asenneltu tärkeimmät masiinat ensin.

elnaturaliste_halopieniaikuinen7.jpg

Musta on kuoriutunut jälleen se sama vanha Hannamari, joka rakastaa kokkaamista. Kiitos siitä tilavalle keittiölle. Ja ei niin paljon kiitos niille korkeille keittiökaapeille, joihin en meinaa yltää millään (on mulla jakkara, ihan oma).

elnaturaliste_halopieniaikuinen11.jpg

Makkarin seinä on edellisen asukkaan jäljiltä. Maalausoperaatio alkaa viikon päästä, kunhan saadaan valittua värikartasta ne tänne sopivimmat sävyt. 

elnaturaliste_halopieniaikuinen12.jpg

Riina toi mulle lahjaksi yhden mun lempikukista. Arvuuttelimme, että kauankohan saan sen pidettyä hengissä. Minun hoidossani kun se sitkeinkin kukka kuolee (koska en muista ikinä kastella niitä).

elnaturaliste_halopieniaikuinen14.jpg

Verhoilun tarpeessa oleva jättisohva.

elnaturaliste_halopieniaikuinen8.jpg

Ja onhan täällä muutama sellainen juttu, jotka kaipaavat vähän laittamista. Ettei vaan tekeminen lopu kesken. 

Voisinpa eristää tämän päivän tunnelman ja onnellisuuden pulloon talven varalle. Sillä juuri nyt ei onnelle ja hymylle ole rajoja. En voi kuvitella parempaa kuin sen mitä tänään sain kokea: lähellä virtaava sinistäkin sinisempi joki, vihreää ja keltaista ruohikossa, lämpö joka pakottaa riisumaan kesken lenkin pois. Ja tietysti rakas pieni koirani, joka iloitsi joesta ainakin yhtä paljon kuin minä, kävihän se vähän testaamassa veden lämpötilaakin.

suhteet oma-elama mieli sisustus
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.