Speltfocaccia

Tein viime viikolla elämäni ensimmäisen kerran focaccia-leipää — yllätyksekseni lopputulos oli suussa sulava, huokoinen ja pehmoinen leipä. En ota propseja itselleni, sillä onnistuminen oli ihan puhtaasti kiinni siitä, että kerrankin noudatin ohjeita. (Okei, yhdessä kohdassa fuskasin). Mutta väliäkös sen, meikätyttö ei ole tuntenut pitkään aikaan samankaltaista ruokaylpeyttä kuin tuona onnekkaana perjantai-iltana kellon lyödessä yhdeksän. 

Ohje on napattu suoriltaan Olivian resepti-osiosta. Jauhoina on käytetty SunSpeltin sämpyläjauhoja, joita on ollut ilo kokeilla. Kestän spelt-jauhoja aavistuksen paremmin kuin tavallista vehnää. Jos ihan oikeasti itse tekee leipänsä luomuraaka-aineista silloin kerran parissa kuukaudessa, kun leipää sattuu tekemään mieli, niin syytä on vain antaumukselliseen nautiskeluun. Uunituore leipä ja voi, siinäpä combo!

Meillä on ollut ilo tavata SunSpeltin omistaja Kari Kaipainen, joka on kertonut meille moneenkin otteeseen tuoteperheestään. Hän on sanonut, että speltillä voi tavallaan siedättää itseään sietämään gluteenia paremmin, vaikka lienee hyvä mainita, ettei tämäkään vilja käy keliaakikoille. SunSpeltin sivuilla kerrotaan speltin historiasta seuraavaa:

Speltti on vehnänsukuinen alkuperäisvilja noin 10 000 vuoden takaa. Speltti on jalostamaton vilja, joka on säilyttänyt alkuperäisen koostumuksensa läpi historian. Näin se on luonnonmukaista ravintoa sekä ihmisille että eläimille.

Speltti ei sovi keliaakikoille. Monet vilja‐ ja vehnäallergiset voivat kuitenkin käyttää spelttiä, koska se on lempeämpi vilja keholle. Speltissä on 13–18 % hyvälaatuista proteiinia sekä runsaasti erilaisia kivennäis‐ ja hivenaineita. Liukenevien ja liukenemattomien kuitujen suhde on hyvä ja rasvahappokoostumus erinomainen.

Minua vielä kiinnostaisi se seikka, kuinka paljon vähemmän alkuperäisessä spelt-lajikkeessa on gluteenia kuin yliprosessoiduissa sekä jalostetuissa vehnäjauhotuotteissa (koskee myös ruista sekä ohraa).  Jos joku tietää tästä gluteeniasiasta tarkemmin, saa infota kommenttiosiossa. Luulen nimittäin, että tässä voisi olla yksi syy sille, että sekä minä että moni tuttavani kestävät spelttiä paljon paremmin kuin tavan viljoja. Näyttää siltä, että mitä enemmän lähdetään jalostamaan ja muuttelemaan viljojen ravintosisältöä, sitä enemmän siitä aiheutuu ongelmia ihmiskeholle.

Speltfocaccia 2.0, (1 pellillinen)

4 dl vettä

50 g hiivaa

2 tl Celtic sea saltia tai muuta laatusuolaa

1 tl kookospalmusokeria

7,5 dl SunSpeltin sämpyläjauhoja

4 rkl neitsytoliiviöljyä

Vuokaan:

4 rkl oliiviöljyä

2 tl sormisuolaa

tuoretta timjamia

tuoretta rosmariinia

noin 10-15 kivetöntä kalamata-oliivia

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi (+37 astetta). Liota joukkoon hiiva, suola ja sokeri.
 Sekoita joukkoon puolet jauhoista ja oliiviöljy. Alusta taikinaan loput vehnä-jauhot. Vaivaa taikinaa käsin tai yleiskoneella 10–15 minuuttia.

(Tässä minä fuskasin, sillä minulla ei ole yleiskonetta enkä viitsinyt vaivata taikinaa käsin. Laitoin taikinan kahdessa osassa Vitamixiini ja pyöritin arviolta 3 minuuttia pienimmällä teholla — superkuohkeaa leipää tuli).

Taikina saa jäädä melko löysäksi, ”käsiin tarttuvaksi”.
 Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota noin 20 minuuttia.
 Voitele 20 x 30 sentin kokoinen reunallinen uunivuoka oliiviöljyllä. Jätä puolet öljystä leivän voitelemiseen. Levitä taikina vuokaan tasaisesti. Sivele leipä lopulla oliiviöljyllä. Peitä liinalla ja anna kohota noin 30 minuuttia.
 Ripottele leivän pinnalle tuoreita timjamin ja rosmariinin lehtiä ja sormisuolaa. Painele oliivit taikinaan.
 Paista 225-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes pinta on rapea ja kullanruskea.

Sitten vain päälle voita ja suuta kohti.