Super-Pirtelöbaari, 1 vuotta
Lapsistaan sen ajan kulun huomaa, niinhän vanhemmat tapaavat sanoa. Meidän yrityslapsemme Super-Pirtelöbaari täyttää tänä viikonloppuna vuoden ja se tuntuu ihan hassulta. Viimeiseen vuoteen kun on mielestäni mahtunut tapahtumia ainakin kahden — ellei jopa kolmen — edestä! Rovaniemen Wanhoilta Markkinoilta aloitettiin ja on mieletöntä päästä palaamaan juurilleen nyt huomisesta alkaen. Viikonloppu on makujuhlaa sekä meille, että niille, jotka kojullemme saapuvat!
Näin vuoden jälkeen olisi ehkä aiheellista jakaa sanapari yrittäjyydestä ja miettiä sitä, mikä antaa vieläkin kipinöitä jatkaa (edit. tuli aika pitkä sanapari). Itselleni ei ole koskaan ollut mikään itsestäänselvä vaihtoehto alkaa yrittäjäksi. Syynä ehkä se, että olinhan jo nuorena päättänyt yrittäjäperheessä varttuneena, ettei minusta itsestäni koskaan tulisi yrittäjää. Jotain työmoraalia olen ilmeisesti perinyt kotoa, koska tammikuussa 2011 ihme tapahtui ja sain kotiini paperit, jotka kertoivat minun olevan virallisesti yrittäjä.
Nyt jälkikäteen voin sanoa, että päätös ryhtyä yrittäjäksi on ollut ehkä yksi elämäni kannattavimpia — tapoihini on aina kuulunut hypätä tekemään jotain muiden mielestä päätöntä. Oli helppoa laittaa yritys olemassaoloon ja pitää se sivutoimisena, mutta rohkeutta kysyttiin vasta siinä vaiheessa, kun eteen tuli päätös kokopäiväisestä yrittäjyydestä.
Tällä kertaa saan tehdä jotain sellaista missä olen hyvä ja mistä nautin. Yrittäjänä ei ole aina helppoa, varsinkaan silloin kun työt kasaantuvat ja puskee viikon putkeen yötä päivää töitä ennen tapahtumia. Mutta kummasti se motivaatio on erilainen, kun kysymyksessä on oma juttu. Ainoa, jolle voit sisseillä sekä hyvistä että huonoista valinnoistasi, olet sinä itse. Ja ne huonot valinnat auttavat varsinkin ensimmäisen yrittäjänä toimitun vuoden jälkeen toimimaan jatkossa fiksummin ja olemaan töiden suhteen valikoivampi.
Oma vapaus saada päättää työajoista sekä vastaanotettavista projekteista on tärkeää ainakin itselleni. Se vaatii toki kurinalaisuutta, mutta palkitsee myös! Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että yrittäminen itsessään vaatii vain tahtoa, visioita ja halua tehdä sohvalla makaamisen sijasta duunia. Eikä sovi unohtaa yhtä tärkeimmistä tukiverkoista: perhettä ja ystäviä. Oon kokenut tällaisena helposti huolestuvana tyyppinä tärkeäksi sen, että lähipiiri tukee ja potkii eteenpäin, kun itsellä on epävarmuus.
Stressasin itse etukäteen eniten paperiasioita. Mietin, että miten ihmeessä minä ne hoidan? Aloittaessani toimin sivutoimisena yrittäjänä, joten hoidin kirjanpitoni itse ensimmäisen vuoden ajan. Kun tämän vuoden tammikuussa jätin päivätyöni pois ja aloitin kokopäiväisenä yrittäjänä, oli todellakin aiheellista priorisoida ajankäyttö ja hankkia kirjanpitäjä.
Jos joku teistä siellä ruudun takana miettii yrityksen perustamista ja kamppailee tämän saman ajatuksen kanssa, niin annan teille maailman parhaimmalta isoveljeltäni saamani maailman parhaimman neuvon: hanki kunnollinen kirjanpitäjä. Jep, se maksaa, mutta paljon enemmän sulle maksaa aikaa ja rahaa se, jos et itse osaa tehdä yrityksellesi kuuluvia vähennyksiä ja huomioida muita tärkeitä seikkoja. Hyvä kirjanpitäjä maksaa itsensä niiiiin takaisin ja säästää niitä arvokkaita hermohippusia, jotta voit keskittyä itse 100 % työhösi.
Super-Pirtelöbaari syntyi tosiaan reilu vuosi sitten ja rakkaan siitä tekee se, että kyseessä on mun ja Tuomaksen yhteinen projekti, jonka eteen molemmat tekevät töitä. Se on lähtenyt meidän elämäntavastamme ja jatkuu samalla linjalla, koska se on osa meidän arkeamme. Tuomas kehittelee pirtelöpuolta samalla, kun minä vastaan uusista kakkuinnovaatioista. Raakasuklaita kyhäillään yhdessä — varsinkin nyt, kun on Super-Pirtelöbaarin juhlaviikonloppu edessä! :) Tällä viikolla on syntynyt gourmetsuklaita, joiden makuina ovat mm. tyrni-inka ja espresso.
Kyllä meidät ihmiset on luotu olemaan luovia ja nauttimaan oman käden jäljestä — siitä saatavaa iloa ei voi sanoin kuvailla. Kun keksin jotain uutta, saatan hymyillä kaksi päivää putkeen ”ilman mitään syytä”, vaikka onhan asiaan oikeasti paljonkin syytä. Yrittäjänä on kuukausia, että sulle tulee hyvin vähän penninpyörylöitä ja sitten on niitä kuukausia, jolloin pennejä riittäisi seuraaville neljällekin kuukaudelle — se, että pärjää läpi vuoden on vain sumplimista ja ennakoimista, josta voi selvitä :) Jos jotain olen oppinut, niin sen että turha murehtia tulevasta. Asioilla on tapana järjestyä — mikä kulunut, mutta osuva klisee.
Viime kuukaudet ovat menneet hieman homeväsymyksessä, mutta mua helpottaa tieto siitä, että kohta osoite on eri. Kesä on muutenkin aina vähän pysähtynyttä aikaa ja siksi otankin syksyn ilolla vastaan — ja niin tuntuvat ottavan myös mun projektitoverini, joiden kanssa laitetaan kyllä hösseliksi ihan just. Blogi on mulle todella tärkeä sivujuttu, koska rakastan valokuvaamista ja kirjoittamista — täydellistä vastapainoa sosiaalisille tapahtumaviikonlopuille. On etuoikeus saada yhdistää näitä erilaisia työmuotoja, joista Super-Pirtelöbaari on yksi.
Lähdemme Tuomaksen kanssa nyt Super-Pirtelöbaarin kera Rovaniemen Wanhoille Markkinoille ilostuttamaan ihmisten makuaisteja ja vaihtamaan ajatuksia uusien tuttavuuksien kanssa. Toivomme paljon aurinkoa, hymyjä sekä kiirettä :) Pääsisitkö sinäkin Jätkänrantaan tänä viikonloppuna? Laitan teille viikonlopun ajalta kuvia meiningeistä, oli meinaan viime vuonnakin niin paljon sykähdyttäviä hetkiä, että olisi rikollista pitää ne vain omana tietonaan!
Kiitos myös teille lukijoilleni kaikesta antamastanne tuesta, ilman teitä tuskin olisi Super-Pirtelöbaariakaan olemassa. En nimittäin olisi uskonut, että joulukuussa 2009 perustamastani omaksi opiskeluvälineeksi suunnatusta pienestä bloginpahasesta voisi syntyä jotain näin suurta. Työ, jossa mulla on vapaus ilmaista itseäni ja olla oman työelämäni esimies. Kiitos.