Tallinnan kahvilat: Kehrwieder

Olenko ainoa, joka toivoo että saisi viettää lomillaan aikaansa myös ihanissa kahviloissa? Olimme Tuomaksen kanssa Tallinnassa kaksi päivää ja vietimme nuo päivät pääasiassa vanhan kaupungin alueella. Löysimme sieltä ainakin kaksi sympaattista kahvilaa, jotka — hassua kyllä — sijaitsivat samalla pikkuruisella kadulla, jonne eksyimme väsyneinä ja täysin vahingossa. Hyvä eksyminen, jos meiltä kysytään. 

Kehrwieder sijaitsee vanhassa kaupungissa osoitteessa Saiakang 2. Itse katu on kapea ja muistuttaakin siksi enemmän pientä kujaa. Pieni ahdistus meinasi kylläkin iskeä useiden kymmenten italialaisten yhtäkkisissä rynnäköissä tuolla kapoisella kadulla — voimme päätellä tästä siis sen, että ainakin oppaille on kerrottu minne turistit pitää kuljettaa 😉 

Paikka mainostaa itseään jo katukuvassa kyltillä, jossa kerrotaan että Kehrwieder on valittu Tallinnan parhaaksi kahvilaksi. Sitä kyltti ei kerro, milloin tämä reittaus on tehty. Emme tajunneet ensimmäisenä päivänä, että kadun vastakkaisilla puolella olevat kahvilat ovat samaa lafkaa, mutta esitteen saatuamme olimme tätäkin tietoa viisaampia.

Kehrweiderin toinen puoli on maan alla oleva hämyinen taiteilijakahvila, jossa uskoisin ystävämme Klausin viihtyvän kuin kotonaan. Voisin niin kuvitella juuri hänet istumaan tässä vanhan kiven ympäröimässä miljöössä lukemassa kirjaa — terveisiä vaan Pohjanmaalle! Seinät olivat vanhaa kiveä, jotka olivat maalattu hauskasti. 

Kadun toisella puolella oleva katutasossa oleva kahvila oli paljon valoisampi ja perinteisempi. Sisältä löytyi mm. kahvinpaahtokone, itse tehdyt jäätelöt sekä paljon erilaisia käsintehtyjä suklaita. Kajosimme vain kahviin ja yhteen jäätelöpalloon ja maksettuamme pujahdimme kahvilan puutarhatakapihalle istuskelemaan. Paikan vaniljajäätelö oli ihan ok — ei kuitenkaan yhtään sen enempää. Sisätiloissa löytyy kahvittelupaikka neljälle. 

Luomukahvia etsivä ei sitä Kehrwiederistä valitettavasti löydä, mutta kaikki kahvi tehdään itse paahdetuista sekä jauhetuista pavuista. Kahvi on tuoretuote, jonka soisi nautittavan aina juuri jauhettuna ja nimenomaan siitä Kehrwieder saa pointsit. Taisimme molemmat tilata capuccinot ja ne olivat oikein onnistuneet.

Puutarhatakapihalla oli useita pieniä pöytiä sekä tuoleja, fiilis oli todella kiva. Saisinpa tuon takapihan kaltaisen työmiljöön kirjoituspäiville, olisin enemmän kuin tyytyväinen :) Pöydillä oli pieniä kukkaruukkuja, joissa kasvoi basilikaa, minttua, mansikoita sekä muita syötäviä kasveja. Nips ja naps.

Mitä tulee muutoin vanhaan Tallinnaan, näyttäytyi se parhaana iltapäivällä neljän jälkeen: kaupunki oli tyhjentynyt lukemattomista päiväristeilijöistä sekä turistiporukoista, mutta silti ehti vielä hyvin kiertelemään ennen kahviloiden ja kauppojen sulkeutumista. Ai että sitä rauhaa ja hiljaisuutta! Illalla oli kiva käpytellä hotellilta (Narva mnt:ltä) illan hämärtyessä syömään tapaksia tunnelmallisesti valaistuun vanhaan kaupunkiin. Juhlakansaa oli, mutta kohdallemme ei osunut yhtäkään humalaista ihmistä — toivoin seuraavan päivän paluumatkalla, että olisivatpa kaikki laivalla tapaamamme ylihumalaiset keski-ikäiset suomalaismiehet-, ja naiset ymmärtäneet ottaa mallia virolaisten alkoholinkäytöstä. Sitten muistin, että eihän sitä sovi toivoa liikoja.