Talvipuuroa poskeen

Pitkän tauon jälkeen puurot ovat alkaneet olla meidän kotikeittiössä aika pop-juttu, kuten viime viikolla kerroin. Olen melkoinen kausisyöjä, voisin kutsua itseäni jopa kausipäivittäissyöjäksi. Saattaa nimittäin mennä kuukausia tosi raakapainoitteisesti, kuukausia ilman mitään lihaa ja sitten muutama viikko luomulihan kanssa jne. Tällä hetkellä olen siis raakapuurojen ihmeellisessä nosteessa, saas nähdä kuinka kauan. 

Aurinkoinen talvipuuro, 1 iso tai 2 pientä

1 iso luomubanaani

3 dl yön yli liotettua kokonaista tattaria

1 tl vaniljajauhetta

0,5 appelsiinin mehut

ripaus kanelia

ripaus laatusuolaa

Surrur ja lautaselle. Päälle ehkä vähän kuivattuja omppunibsejä ja sitten vaan puurolusikka reippahasti kohti ääntä.

Resepti on ihanan talvinen ja maukas, mutta se ei silti ollut tämän bloggauksen ainoa pointti. Halusin tällä kaikella sanoa, että kuunnelkaa mitä juuri ne teidän ihanat kroppanne pyytävät.

Ei kannata pakottaa itseään syömään jotain, mitä ei tee mieli. Multa kysytään todella usein siitä, mitä voi/saa syödä. Vaikka voinkin suurpiirteisesti antaa toimivia ohjenuoria hyvänolon syömiseen, en voi silti tietää mitä juuri tietyn ihmisen kroppa kaipaa. Oman elimistön pyyntöjä — tässä tapauksessa ruoan suhteen — ei saa ulkoistaa! Kysymyshän ei ole siitä, etteikö kehon pyyntöjä ja hätähuutoja voida ulkoistaa, mutta ei se ravintoterapeutti/lääkäri/psykologi/kiropraktikko voi kenenkään ongelmia pysyvästi poistaa.

Olkaa rohkeasti erilaisia siellä työlounaalla, älkääkä kiirehtikö syömisen kanssa. Kuulostelkaa mitä haluaisitte syödä ja valmistakaa ruoka rakkaudella.