Tarina kengistä ja kiitollisuudesta.

Eräs tuttuni sanoi minulle kerran, että jos haluat jonkin asian toteutuvan, sano se ääneen. Näin jälkikäteen muistin, että kyllä, minähän sanoin tarpeeni ääneen. Ja arvatkaas miten kävi?

Kysymys oli ihka-aidosta tarpeesta: kunnon kevätkävelykengistä. Kun on edellisenä kesänä tallustellut kaikki huippupoponsa puhki ja kukkarossa asuu vain Matti, niin silloin olo voi olla neuvoton. Talvipopot kun pakkaavat hiostamaan kovasti jo näillä lämpöasteilla.

Satut viikonloppuna puhumaan puolisosi kanssa siitä, että uudet popot olisivat paikallaan. Juu, mutta ostat sitten kunnon kengät, vaikka maksaisivatkin enemmän. 

Maanantaina tulee ystävä käymään ja kysyy, että mikäs se sinun jalkasi koko olikaan. Ja minä vastaan, että se oli 35-36, riippuen vähän poposta. Ja siihen ystävä jatkaa, että ostin kirpparilta kympillä sellaiset priimakunnossa olevat El Naturalisten 36 kävelykengät, jotka oli mulle liian pienet. Haluaisitko ne?

Ja kävi niin onnellisesti, että kyseisten kenkien väri ja koko olivat juuri passelit pienen aikuisen ongelmatassuihin. Taas on hyvä tallustella eteenpäin pitkin kesäisiä katuja ja hymyillä leveästi. Alan uskoa siihen, että minut ja El Naturalistat on tarkoitettu yhteen. Kiitos Eve <3