VAPAUS!
Hei kaverit!
On aika paljastaa jotain suurta täällä bloginkin puolella. Nyt on takana puoli vuotta tiukkaa ajatustyötä ja ympärillä onneksi ihania, aidosti tukevia ihmisiä! Hektisen luonteeni tietäen voitte päätellä tästä mietintäajasta, ettei kysymyksessä ole ollut mikään helppo ratkaisu. Omasta elämästä vastuunottaminen tarkoittaa joskus suuria kieltäymyksiä. Toisaalta juuri ne avaavat niitä suuria mahdollisuuksien ovia.
Ongelmani on viime vuonna ollut se, että tykkään hyvin monenlaisesta työstä. Päivätyöstäni luontaistuotekaupassa saan hurjasti energiaa, varsinkin kun pääsen auttamaan ihmisiä ottamaan vastuun omasta terveydestään (mikä taas ei tarkoita automaattisesti minkään purnukan myymistä, todellakaan!).
Tykkään myös työstä, jossa saan olla erakkona kotona — sitä on tämä bloggailu, erittäin terapeuttista ja kiinnostavaa! Sitten on Super-Pirtelöbaari, joka on minun ja Tuomaksen alati laajeneva unelma. Unohtamatta tietystikään radioduunia ja luentoja, joita saan tehdä ihan huippuenergisen ja räiskyvän Katjan kanssa meille tärkeistä aiheista! Huhhuh, niin hullu syksy takana, että hirvittää 😀
Koko syksy on siis tässä miniperheessä puitu työtahtia ja sitä, että jotain pitää jättää pois. Päätös on venynyt, koska minä tykkään kaikista edellä mainituista. Koska en vieläkään ole supernainen, realismi piti ottaa oikeasti käyttöön. Mietin syksyllä, että mikä hyvinvointibloggaaja minäkin olen, kun oma hyvinvointi kärsii koko ajan. No, joskus pitää käydä vähän kokeilemassa laidanreunoja itsekin :)
Hätkähdin tähän asiaan oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun ystävät alkoivat kysellä kuulumisiani. Kun ainoat mahdolliset vastaukset liittyvät vain työhön, soi jo meikäläisenkin hitaat aivokellot! Useimmiten tyydyinkin vain vastaamaan, että kiirettä pittää tai eipä tässä kummempaa. Ei ehkä ihan sitä elämää, jota minä oikeasti haluan elää…
Jatkossa vastaan mielelläni ystävien kuulumis-kysymyksiin. Vastaukset voivat kuulua esimerkiksi näin: tosi rennosti, ollaan ehditty viettää paljon aikaa yhdessä Tuomaksen kanssa TAI oikeastaan ei kummempaa, olen vain ollut.
Olen äärimmäisen onnellinen tästä hitaan piinaavasta ajasta, jolloin jouduin miettimään. Aika hyvin olen saanut pitkitettyä tämän asian kertomista jo tässäkin postauksessa, joten kakaistaan se ulos: irtisanouduin reilu viikko sitten päiväduunistani luontaistuotekaupassa. Hih, en jättänyt blogia kuten varmasti moni teistä luuli ;) Vähennämme Katjan kanssa myös radioduunia liian kiireen aikataulun vuoksi — mieluummin vähän ja laadukasta kuin toisinpäin.
Pelot on joskus hyvä kohdata. Tekemisen väheneminen pelotti ainakin minua, olen tiedostanut sen jo kauan (terveiset samankaltaiselle veljelleni), mutta kun tulee aika muuttaa toimintaa muuttuu tilanne epämiellyttäväksi. Mutta se helpotuksen tunne päätöksen jälkeen, wuhuu!
Käytännössähän tämä tarkoittaa nyt sitä, että minulla on enemmän aikaa teille täällä ja muille mielenkiintoisille proggiksille, joista lisää keväämmällä. Vähäisin asia ei toki ole se, että saan väljemmän aikataulun, johon kuuluu myös enemmän aikaa perheen kanssa ja lempeää itsestään huolehtimista.
T. 100 % yrittäjä