Värejä valkoisen päällä

Tämä on se päivä, kun minulla ei ole juuri muuta annettavaa kuin kuvia. Kevään edetessä olen useaan otteeseen muistanut ne sanat, jotka luin eräästä kiinalaisen lääketieteen oppaasta viime syksynä.

Ne menivät jotakuinkin näin:

Edellisenä vuodenaikana tehdyt virheet terveyden suhteen kostautuvat seuraavana vuodenaikana.

Sille on ehkä syynsä, että muistan päällimmäisenä koko kirjasta juuri tuon ajatuksen. Ja pakko kai se on uskoa. Viime talvi retuutettiin menemään vähillä yöunilla ja liialla työnteolla. Pidemmän päälle kun sellainen päivätyö+miljoona inspiroivaa projektia eivät vain toimi 🙂 

Tähän väsymykseen voi liittyä myös päivätyön jättämiseen liittyvä ilmiö, josta Katja kirjoittaa blogissaan kerrassaan kauniisti. En olisi kyennyt ilmaisemaan tämän hetkisiä ajatuksiani paremmin kuin Katja on saanut ne sanottua:

Mili sanoi, että on täysin luonnollista viettää suuren muutoksen jälkeen ns. suruaikaa. Vaikka se ei tarkoitakaan sitä, että kaipaisin vanhaa työtäni (sitä en ole haikaillut sekuntiakaan) niin se vie oman aikansa, että keho ja mieli asettuvat uuteen tilanteeseen. Monta viikkoa tuntui siltä, että tapahtui niin paljon asioita ettei kehoni ehtinyt niihin mukaan ja se lamaannutti minut täysin.

Juuri tämän lauseen kohdalla sanoin mielessäni aivan ja oivalsin jotain. 

Kysymys ei minunkaan kohdallani ole ollenkaan päivätyön kaipaamisesta, vaan siitä että ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen minulla ei ole aikataulu koko ajan täynnä jotakin. Eikä sillä, etten tekisi enää mitään — valmistelen parhaillani useita kivoja projekteja, joista ensimmäiset toteutuvat toukokuun alussa, mutta välillä mielen valtaa tyhjyys. Ja Katjan tekstin jälkeen oivalsin, että se on luonnollista, sallittua ja mikä tärkeintä: en ole tunteideni kanssa yksin :) 

Haleja tähän loskaviikkoon toivottaa ei-niin-supernainen Hannamari, joka on kärsinyt ajoittaisesta bloggausinspiksen puutteesta, ollut törkeästi vastaamatta puheluihin, haahuillut kotona ja viettänyt juuri yhden parhaista lomistaan anoppilassa. Saman tytön mielestä elämään kuuluvat myös hetkelliset ikävät surun tuntemukset ja jonka keittiöön tarvittiin muitakin väriläiskiä kuin pyyhkeitä.  

PSST! Tämä Pariisin Kevään biisi on ollut tehosoitossa viimeisen viikon. Keväisiä ja kesäisiä piknik-iltoja ystävien kanssa odotellen…

http://youtu.be/oTdC6kTaRPA