Yellow moodia kerrakseen!
Aurinko paistoi kilpaa tänään hymyni kanssa, vaikka tekemistä oli pakkautunut pääni sisäiselle listalle enemmän kuin tarpeeksi. Nyt illalla kahdeksan aikaan olin varma siitä, että palloposkissani on vähintäänkin lommot tästä nauramisesta — tänään kun järkättiin myös ratkiriemukkaat Soppasiskojen kuvaukset. Laittelen kuvia FB:n puolelle huomenissa kera arvonnan.
Oli mulla tänään teille ihan asiaa ja uutisiakin. Olen vaikuttanut Jolien verkkomediassa Yellow mood-blogini kanssa nyt reilut kaksi kuukautta, nautin suunnattomasti siitä että mulla on DIY-, koti-, ja sisustusjuttuja varten ihan oma tonttini. Oletteko käyneet kurkkimassa?
Vauhti Yellow moodissa on ollut hieman hidasta, mutta kevään mittaan tahti luultavimmin kiihtyy. Meillä on ollut talokauppojen jälkeen hieman hankaluuksia itsestämme riippumattomista syistä — sen verran kerron avatakseni asiaa, että tässä on käyty viime lokakuusta lähtien tiukkoja palavereita myyjien, asianajajamme ja meidän kesken. Energia on mennyt siis hieman muihin juttuihin kuin onnelliseen kodin laittamiseen ja rakentamiseen.
Toivotaan parasta ja katsotaan mitä tapahtuu, en jaksa enää stressata. Mun on aika keskittyä nyt siihen hyvään mitä meillä on eikä miettiä sen menettämistä. Käykää te sillä välin tsekkailemassa Yellow moodista meidän hyviä hetkiä ja kommentoikaa vapaasti. Minä suunnittelen menemään kodin uusia yksityiskohtia ja käyn tekemättömien projektien kimppuun 🙂 Päivänvalon ovat nähneet jo nämä postaukset:
Haapapenkillä olisi tarina kerrottavanaan | Valoa! | Rumuudessa piilee potentiaalia | Inspiraatiota Etsystä | Koti-ikävä | Seikkailevat lehdet, vielä minä teidät taltutan | Poikkeustilassa.
Ja hei, on mulla teille vielä niitä todella hyviäkin uutisia. Tammikuu meni jotenkin todella hassusti ohi enkä ole muistanut kertoa, että ensi kuussa meille muuttaa tämä nallekarhu:
Riemu on tällä hetkellä kuukauden ja kolme päivää vanha. Sain eilen ystävältäni tuon vasemmanpuoleisen kuvan puhelimeeni ja meinasin pakahtua. Meidän vauvakoira! Riemu on rodultaan Kleinpitz, eli kaveri jää silti aikuistuttuaan yhtä pieneksi tapaukseksi kuten Japanin chinimme Topi. Täällä keskitytään ensi kuusta lähtien kovasti kasvattamaan yhdestä tapauksesta kelpo kaveri ja totuttamaan toista siihen, ettei enää olekaan perheen ainoa koira. Tänne onneksi näitä pieniä rakkaita mahtuu.
Olette muuten joskus kysyneet että mitä meidän koiramme syö, kun me olemme kuitenkin omasta ruokavaliostamme tarkkoja. Topi muutti meille kaksi vuotta sitten ja heti tulostansa lähtien kaveri on ollut raakaruokinnalla (BARF), samoin tulee olemaan Riemukin. Meille on todella tärkeää, että myös eläinystävät voivat hyvin ja Topinkin kohdalla päästiin ruokavaliomuutoksella monista elämää haittaavista terveysongelmista eroon. Haluatteko mun kirjoittavan teille asiasta joskus?
Loppuviikosta tiedossa on vielä kuvaukset erääseen isoon naistenlehteen, johon minusta on tehty kahden aukeaman juttu. Jännittää niin maan tolkuttomasti, viihdyn katsokaas paljon paremmin kameran toisella puolella. Vinkkailen teille jutusta lisää ensi kuussa, kun lehti on ulkona. Ja hyvänen aika, mun pitäisi olla jo nukkumassa, joten hilputan nyt kiltisti sänkyä kohden. Hyvää yötä!
Ps. Ainiin, olen käynyt myös ayervedalääkärillä ja yritän kovasti kirjoittaa käynnistä pikapuoliin, meni nimittäin ruokavaliot hieman uusiksi meikätytöllä. Tämä postaus oli ehkä blogihistoriani sekavin, mutta mitä muuta voisi hektiseltä helmikuulta odottaakaan :)