Ladataan...
Halvalla hyvä elämä

Kiitos tästä yhteisestä matkasta. 

Kuten seitsemän lukijaani on huomannut, on postaustahti hiljentynyt. Syynä tähän on elämä kaikkinensa. 

Kersat on kasvaneet vekkuleiksi pikkukaupunkifillaristeiksi, jotka suhaa kouluun ja treeneihin omatoimisesti. Treenejä on määrältään reilusti ja mulla on ns. omaa aikaa. Ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen (!!) vuoteen. En silti näköjään saa tartuttua blogiin, koska tuntuu että mulla ei ole mitään järkevää asiaa. Tokkopa koskaan ollut, ei siinä! (Naurua tähän.) Mutta entistä vähemmän nyt. Ja tatsi on kadonnut. 

Pikakuulumiset kuitenkin tässä, niille jotka on pidempään käyneet tällä saitilla kurkkimassa. 

- kundilla on uusi ope. uusi ope lupasi etten vuoden aikana saa kertaakaan ”poikanne yskii” viestiä helmessä. ope myös kutsuu kundin energiaa ”positiiviseksi kihinäksi” joten rakastan häntä jo nyt. 

- kaksitoista- ja  kahdeksanvuotiaalla ei ihan ole yhteiset sävelet. olen pudonnut jo laskuista kuka koskakin ärsyttää ketäkin. pokerinaamalla laitoin ne eri huoneisiin nukkumaan. koska mä voin. monessa asiassa ne on kuin paita ja pehva, mutta se toisinaan johtaa ihmeellisiin konflikteihin ja huutamiseen. 

- nyt on myös käännetty siihen että mun läsnäollessa kaksikko on kun herran enkelit, toisen vanhemman vahtivuorolla sekoillaan täysiä. ”eos. koitapa vaan nyt nauttia tilanteesta” sanoi keskimmäinen kun syytä moiselle kysyin. Jaaha. Selvä sitten. 

- joudin jättämään vapaaehtoistyöni tauolle, koska aika ei ihan kaikkeen tunnu riittävän kuitenkaan, ja ajauduin samoin tein pojan joukkueeseen vapaaehtoishommiin. Hieno homma. 

- satsasin toiseen kaniin, ettei ensimmäinen ole yksinäinen kun lapsilla on harrastuksia. No. Enpä sitten kysynyt ensimmäiseltä kanilta haluaako se seuraa. Ei meinaan näemmä halua. Just. 

- tein helkkarillisen työn pihanurmen eteen, ja uusi nurmi tietenkin kärsi valtavasti hellekesästä. No keltainen nurmi on kai kivompi kun mutavelli. Kai. 

- sain juuri taas lasten eteisen järkättyä kesänjäljiltä tosi käytännölliseksi, kun muistin että takaseinä pitää purkaa. Kyllä on vajalla nelikymppisellä hieno työkalu nuo aivot. Niillä voi vähän muistaa mitä haluaa. Ja unohtaa loput. Kuten jotkut saissen-remontit.  

- enkä aloita mitään jupinoita tähän töistä. Siellä on kivaa. Palkka tulee. Raskasta on. Ja ei ole. Uutta kuviota pukkaa. Mutta olen ressini ressannut. En vaan jaksa / viitsi enää pyöritellä eri skenarioita päässä. 

 

Kappas. Oli mulla kuitenkin vähän asiaa. 

Vielä pieni ulkoilusuositus tässä: 

Jos liikutte Mikkelin suunnilla, käykää retkeilemässä Astuvansalmessa. Siellä löytyy 4500 - 6000 vuotta vanhat kalliomaalaukset. Vaikuttavaa. Seutu on kallioista ja kaunista, maasto vaihtelevaa. Reitin voisi merkitä paremmin, risteäviä polkuja on muutama. Mutta ystävän peruskarttasovellus vei hyvin perille. 

Tässä fiiliskuvia. Näetkö maalauksissa hirven? Ja ihmisen? 

 
 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Halvalla hyvä elämä

Eilen tossa kuljin Stadin läpi. 

Ihan yksin! Harvinaista herkkua. Mietin josko pitäis mennä vähä ostelee ku on alet meneillään. 

No mutta. 

Kun en tarvitse mitään. Ni ei siinä sitte. Tätä on vissii  jatkunu jo jonkun aikaa... 

Just tuossa ilahduin ku lähdin omasta mielestä uudessa paidassa kylille yksi päivä. Sit kun tarkemmin mietin nii paita vietti just 12-vuotispäivää. Voi hemmetinperhana. 

En tiedä onko se tämä keski-ikä, vai elämäntapa joka ajaa tälläseen huolettomuuteen pukeutumisen suhteen. 

Lämpimyys, käytännöllisyys, kivat värit. That’s it. 

Keski-ikäsen luottokamat pukeutumiseen: 

- lenkkarit tai kunpparit. 

- parka tai kuoritakki. 

- juoksuhousut. 

Siinä se tyylin ydin. Eikä edes hävetä. Aina on sopiva ja mukava. Aina voi pelastella kaloja lätäköstä, kiivetä katolle, juosta pellolla tai ottaa lasin viiniä pihalla. Eikö ne nyt ole tän iän normitoimia? Eikä tuollaisissa kirjavissa housuissa edes näy jos kersat tai koirat klähmää, serkun muksu läikyttää ne viiniit sun housuille, tai jos kuistia maalatessa roiskuu pari maalitippaa sinne tänne. 

Esiteini kyllä ehdotti mulle housunvaihtoa ku oli vieraita tulossa kyläsille, mutta tylysti ilmotin että vaihtoehdot on juoksuhousut, jotka sattu olee jalassa,  tai oon kokonaan ilman housuja. Ni sitte sille kelpas ne juoksuhousut kyllä....

Jos nyt kuitenki koittaisin tsemppaa ja saisin ostettua uuden neuleen näistä aleista. Meinaan suosikkineule alkaa olla nii hiutunu että päivä paistaa siitä läpi. 

No. Katsellaan... 

Ladataan...

Ladataan...
Halvalla hyvä elämä

Hullumuijan sekoilut jatkuu. 

Meidän piha oli ihan hiton kuravelliä keväällä ja päätettiin että alkaa riittämään tarpominen siinä lillussa. Päätettiin tilata siirtonurmea. 

Ei siinä muuten mitään, mutta pohjat piti tietysti kuoria ja laittaa multaa. Ja koska meidän pihalle ei edes minikaivuri pääse, ni johan ihan muina maansiirtokoneina aloin avaamaan pihaa itse. Lapiolla. 

Voin sanoa että taas yks varsinainen #nevöföget

Ihan taas saatoin vähän yliarvioida omat voimat ja jaksamisen siinä suunnitteluvaiheessa. 

Ensin kaivoin sadevesiputkelle uran maahan ja upotin vempaimet sinne. Sitten kersojen kanssa käännettiin maata urakalla. Vanha multapohja meni ihan jees, mutta soramaan kanssa tuli äitiä, isää ja kaikkea mahdollista todella ikävä. Tuntu ku olis yrittäny asfalttia lapiolla avata. Kädet särki öisin, kämmenet oli rakoilla ja selän nikamat paukkui. Kertaalleen sain huulenki halki, lapiolla. 

 

No mutta. Siitäkin selvittiin! 

Nyt vaan sitten letkusta vettä juuristolle niin paljon ku sielu sietää. 

Ehkä loppukesänä nautiskellaan nurmikosta kuravellin sijaan. 

En viittis edes kertoa että kokeiltiin tätä puoleen pihaan ja mikäli tää meinaa kestää koirien ja kekaroiden kinttujen alla, ni vielä olis puol pihaa edessä. Aikaisintaan ensivuonna, kun mun kädet (ja henkiset traumat) on parantunu, sano. 

Ladataan...

Pages