Ensimmäinen viikko uudessa kodissa

Noniin. Viikko ”lomaa” takana! Olen tosi väsynyt, mutta tyytyväinen. 

Tavarat on muuton jälkeen hakeneet paikkaansa, ja hakevat edelleen, vielä pitkään, luulen. Remppaa on jatkettu kädet ja selät väärällään. Mutta tämä talo vaan on todella, todella ihana. 

Lapsilla uusiin kuvioihin tutustuminen on mennyt hienosti. Asia joka ahdisti mua etukäteen tosi kovin, meni suhteellisen kivuttomasti. Kisulla tuli itku koululla, kun koko luokka pamahti paikalle, ja mun kurkkua kuristi jättää kosteasilmäinen lapsukainen sinne uusien ihmisten keskelle. Muut lapset otti kuitenkin superkivasti Kisun vastaan, ja Kisu on saanut tosi monta uutta ystävää. Opekin on ihan huippu, tekstaili mulle ekapäivinä kuulumisia ihan privaatisti. Arvostan. Tappi se kanssa solahti uuteen eskariin kuin kala veteen. Muut lapset on olleet kyllä tässä kylässä ainoastaan avoimia ja kivoja. Tapinkin lokerossa oli heti tokapäivänä synttärikutsu kaverin synttäreille. Hei huippua! 

Ainoa ongelma on täällä se että eskarit on sijoitettu tuppukylän laitamille. Olin ajatellu että huonoilla keleillä eskarille mennään bussilla… No bussi ei mene sinnepäinkään. Eskarin piti olla myös mun työmatka varrella. No ei ole. ”Lähellä juna-asemaa” on täällä aivan jotain muuta mitä kuvittelin. Tyypin työkuvioiden takia olen pitkälti vastuussa Tapin viemisistä ja hakemisista, ja nyt tuntuu että tää kevät tulee olemaan tosi syvältä ahterista. Mä niin hajoan noihin matkoihin, vaikka kuinka optimistisesti yritän ajatella. Faija on luvannut paikata meidän pitkiä päiviä, mutta sekään ei ole ihan reaalivaihtoehto, koska mitään luonnollista kulkuyhteyttä ei eskarin ja kodin välillä ole. Ei auta kun yrittää jaksaa. Voin sanoa että nuo tutustumispäivien 16-18km kävelyt otti aika koville, fillari on mun ainoa pelastus kevättä ajatellen. Hyvin kulki jopokin tuolla lumessa, luojalle kiitos siitä! 

Mä olen saanut kylppärin maalaus-urakan loppusuoralle… Kohta se on ihan esittelykunnossa. Siltä, ja muiltakin osin, ennen-jälkeen kuvia luvassa pian. Jee! 

Tässä lähtötilanne, josta mä näin painajaisia, ja jota heräilin yölläkin murehtimaan. Tuossa kuvassa lattia on hiottu, ja seiniä jo paklattu, mutta ”hui miten ruma!” Totesi esikoinenkin maailmalta.

….vaan kuinkas sitten kävikään…