Karkkia ja kalja.

Täsä mää ny oon! Perjantai-ilta; kalja, kasvis-lihis ja irtokarkkia. Kello on 20.49 ja mä suunnittelen nukkumaanmenoa. Nukkumaanmenoa! Mun kaljan ja karkkien äärestä! Aamulla mulla on päivystysvuoro, ja minä uuvatti lupasin (halusin) lupasin (halusin) raahata mukulat ukkilaan ja kavereille reuhaan huomiseksi. Työt alkaa kello kahdeksan, 

joten

Jopo ja pikkufillariletka starttaa kohti asemaa aamulla ennen kuutta. Muksuja se ei haittaa, mutta mä nykyään NIIIIN rakastaisin nukkua mun ihanassa sängyssä. Mutta ei sitä laatua huomenna sitten. Ja mikäli en edelleenkään (kuten en tänäänkään polttanut) halua polttaa pinnaani maahansyöksyvien, ruuneperin lailla kiroavien spurgujen kanssa, niin nukkumaan on mentävä niinkun ihan just. 

 

Olis niin paljon asiaa.

Kuten

kymmenen pentua mahassa –  läskikoiran uusia kuulumisia, uutta tapettia yläkerrassa, raadon haju eteisessä, sitä kuinka lapsen naamaan oli tullut naarmu, josta sekä tekijä ja uhri itse näyttelivät ihanasti tietämättömiä, kuinka olen ollut syömättä suklaata jo kuukauden, kuinka kiva pääsiäinen täällä uudessa kotikaupungissa oli, kuinka me on pihalla ”purettu” jäätä urakalla… Ja vaikka sun mitä kivoja juttuja.  

Nyt. 

Vika oluthuikka ja unille. 

Palaan pian. Toivottavasti. Tai sitten nukun vähän lisää.