Kiusaamisesta. Mun raja kulki tässä.
Mulla on valtavan kiltti poika. Siitä on alusta asti puuttuneet kaikki aggressiiviset piirteet, eikä se ole ikinä esmes lyönyt ketään. (Paitsi kerran kun mä käskin, anteeksi siitä.) Se osaa kyllä napakasti puolustaa itseään, sanoo napakasti jos kaveri menee liian pitkälle tai joku tilanne tuntuu uhkaavalta. Muistan kun naapurin kymmenenvuotias osoitti kolmevuotiasta poikaani kuula-asella naamaan, ja poikani huuti vihaisella äänellä että: ”nyt riittää, aseella EI saa osoittaa!” Ja iso poika käänti aseen pois. Se siis on aina osannut pitää puolensa kyllä. Ja ollaan koitettu painottaa kasvatuksessa sitä, että omat rajat pitää pitää. Aina saa sanoa jos kaverin leikki ei ole kiva, tai tuntuu esimerkiksi kiusaamiselta, tai jos leikkiessä sattuu. Saa painia, taklata, pelata ja heilua, mutta leikki pidetään leikkinä.
Jo tutustumispäivinä huomasin erään pojan ohimennen huitasevan Tapin suuntaan aina ohimennessään. Tämä meininki jatkui varsinaisen päiväkodin aloittamisen jälkeen tönimisenä ja ajoittaisena huitomisena (lue: lyömisenä). Poika kertoi aikuiselle ja minulle, ja asia selvitettiin. Ja meininki poikien välillä säilyi asiallisena.
Tähän viikkoon.
Tälläviikolla poikani kertoi että ko. lapsi on puristanut/kuristanut häntä kahdesti niin, että hän ei saanut henkeä.
Siis mitä?!?
(Tai mitä vi**ua saat*na?! )
Onneksi sain kuulla asiasta illalla, koska mulla oli yö aikaa asetella sanoja suuhuni etten kimpoa päiväkodissa pitkin seiniä. Ensin kerroin tietysti lapselle että hänen fyysinen koskemattomuutensa on ensiarvoisen tärkeää. Pelit on pelejä, leikit on leikkejä, mutta kuristaminen/puristaminen EI KÄY, missään tilanteessa! EI! KÄY! Pojallani on oikeus puolustaa itseään myös väkivallalla, jos ei tilanteesta muuten ulos pääse. Kerroin myös että toiseen kajoaminen aikuisena on rikos. Ikinä ei saa ketään edes yrittää vahingoittaa, ei millään tavalla, mutta itseään saa puolustaa jos joutuu kokemaan väkivaltaa, tai moista puristelua/kuristelua.
Toisen pojan kanssa asia on päiväkodissa selvitetty, mä en ole selvitystä asiasta vielä saanut.
Mä olen ehkä todella tiukka näissä asioissa, aivan sama mulle mitä joku ajattelee, mutta on kysymys mun pojan turvallisuudesta. Raivosin Tyypille tänään että jos näin vakava asia toistuu, se ei jää siihen. Sitten asia selvitetään perin pohjin lastensuojelun kanssa. Saavat asiantuntijat selvittää mitä piilee taustalla kun kuusivuotiaan käytös on tuota mitä on. Ja poliisillekin soitan. Ei sillä että asia niille nyt kuuluisi selvitettäväksi, mutta poliisihan on vastikään ottanut kantaa esim koulukiusaamiseen, ja siihen kuinka väkivalta koulussa ei kuulu otsikon ”kiusaaminen” alle, vaan on RIKOS.
Mä tiedän että mun sietokyky näille asioille on todella minimaalinen. Asian ajatteleminenkin saa edelleen mun pulssin nousemaan kahteensataan, välittömästi. Onneksi Tyyppi on rauhallisempi ja tasapainoisempi ihminen. Kysyi vaan päivän, ajan ja tapahtuman, ja kirjoitti kalenteriin. Faktat ylös. Toivotaan ettei niitä ole tarvetta läväyttää tiskiin myöhemmin. Tämä riitti.
Poikani vielä mietti, josko tilanne vaatii lyömistä, olisi kannattavinta varmaan lyödä mahaan, koska sen tuntuu inhottavalta varmasti, mutta sitten ei satuta toista silmiin tai hampaisiin.
Tämä kertoo hänestä kaiken tarvittavan.