Älkää soittako enää

Kantahämeeläinen koiratarha on täynnä. Nyt ette saa soittaa mistään kodittomasta rääpelöstä, koska me ei vastata sit puhelimeen. Paitsi jos on ihan pakko. 

Tää sekoiluhan alkoi niin että Tyypillä oli kaksi koiraa, mulla yksi. Sitten rakkauslomalta Azoreilta löytyi katukoira herra C joka roilittiin kotiin. (Koiramäärä neljä, meidät julistettiin jo hulluiksi tässä kohtaa, ha ha.) Sitten kasvattaja soitti yhdestä palautuksesta, jonka Tyyppi ehdottomasti halusi ottaa meille. (Tässäkohtaa koiramäärä viisi.) 

Sitten esikoinen muutti pois meidän spanielin kanssa, (neljä) ja toinen Tyypin vanhoista pojista jouduttiin lopettamaan (kolme). Kasvattaja onneksi soitti yhdestä ”ylimääräisestä” pennusta, ja kas, pentu muutti meille. 

Sitten alkoi hulluttelu. 

Perdiguero de burgos (Burgosin seisoja) on Espanjassa vanha, nyt elvytykseen otettu kanakoirarotu.

” Älykäs, rauhallinen ja hillitty, kestävä ja tasapainoinen. Sitä arvostetaan monipuolisten metsästysominaisuuksien vuoksi, sitä käytetään erityisesti pienriistan metsästykseen, mutta rohkeutensa ansioista se sopii myös suurriistan metsästykseen. Säyseänä, tottelevaisena ja hiljaisena koirana se on helppo kouluttaa ja sopii myös lapsiperheeseen.” 

Tuo meille tullut pentu oli ensimmäisestä Suomessa syntyneestä pentueesta. 

Sitten tuli tieto Espanjassa lopetusuhan alla olevasta raasusta, joka pienen kikkailun jälkeen haettiin meille kotiin. 

(Tässäkohtaa koiria viisi.) Jonka jälkeen alettiin tosissaan harkita omakotitalon ostamista. Ja ostettiin. 

Sitten ilmaantui taas yksi perdiguero vailla kotia, ja meillähän se pamahti. (Koiria kuusi.) 

 

Koiralauman kuninkaan kuoltua meille muutti vielä se ”viimeinen” Tyypille lupaamani karvanaama. Tyypillä on ollut haaveissa alun alkajeenkin kaksi braccoa ja kaksi perdiä, vaikka perdiluku pamahti yli heti kättelyssä, pidin lupaukseni ja Sylvin poikanen haettiin viimeviikolla kotiin. 

Kantahämeeläisillä kahjuilla on nyt koiria kuusi. Ei yhtään liikaa, eikä yhtään liian vähän. 

Koirakakara on varsinainen riiviö ja junttapulla, mutta ah niin pehmoinen, hyväntuoksuinen ja lämmin. Pitää koittaa ottaa ilo irti tästä pentuajasta, koska selväähän on ettei ihan seuraavaan kymmeneen vuoteen enää koeta. Jossain se raja kulkee, ja se on tässä. Joten, ei, tänne ei kannata soitella.