Mene metsään! – Repovesi
On ne mun skidit!
Samanlaiset kicksit saa eräilystä kun minäkin. Tiedä onko sosiaalisen mallin tulosta, vai ihan sisäänrakennettua, mutta mahtavaa oli taas 7,5km kirmata kauniissa maisemissa.
Potkaistiin syysloma käytiin Repoveden kansallispuistossa. Tyyppi ei ole niinkään kaltaiseni eräjorma, onneksi lähipiirissä löytyy muitakin tärkeitä ihmisiä joita pieni metsäily aina kiinnostaa. Tänään reissuun lähdettiin mun Pia-serkun kanssa. Ja olipa taas kerrassaan mahtavaa! Kersat on viimevuodesta kasvaneet sen verran, ettei tarvinnut kokoaikaa olla sydän syrjällään siitä kuka putoaa minnekin, kuka häviää metsään tai teloo itsensä minnekin. Kekarat ”katoillessaan” ihan nätillä sanomisella palasivat näköetäisyydelle.
Ainoa mistä tuli keskustelua oli lenkin pituus, kersoille kelpaisi mielummin 10km tai 20 km lenkki…
Seuraavissa suunnitelmissa onkin sitten Nuuksio Espoossa tai Poronpolku Lopella.
Repovedellä on uskomattoman jylhiä kalliomuodostelmia ja korkeuseroja. Puhelimen sovelluksen mukaan noustiin ”kerroksia” 34 tämän kierroksen aikana. Kierrettiin siis Ketunlenkki ja noustiin Katajavuorelle. Sammaloituneita irtokiviä, tyyntä vettä, itsevedettävä lossi. Juoksentelevia, pulputtavia kekaroita, kirpeä syysilma, kuuma kahvi.
En ihmettele tutkimustuloksia metsän stressiä alentavasta vaikutuksesta. Niin hyvä olo tästä päivästä.
Kiitos Pia! Kiitos kekarat! Kiitos Repovesi!