Maitokaappi-gate

Nirskis. Se oli kaapinovi mikä narahti. Enkä tarkoita nyt Lidlin maitokaapin ovea vaan oman kaapin ovea. Työnnän nyt pääni hetkeksi ulos, moi, olen lesbo. Loput speksit voi lukea rivien välistä. 

En ole tarkoituksella asiaa tuonut esille mitenkään tässä blogissa (edellisissä kyllä). On täysin irrelevanttia ketä lauantai-iltaisin pimeässä peiton alla naida niksautan. Se asia ei määrittele minua mitenkään ja kuuluu vain ja ainoastaan mulle ja sille niksautetulle. Minä en henkilökohtaisesti loukkaantunut Lidlin maitokaappikampanjasta ensinkään. Täysiverisenä lepakkona ymmärsin hyvin mitä (mielestäni) hauska mainos yritti sanoa. Samaa maitoa kaikki tynni. Ja puheiden perusteella tämä olikin se pointti. Ei seksuaalisuuden halveeraaminen.   Se mistä minulla meni porot nokkaan, oli ikäiseni valkoisen perus suomalaisen miehen* ”meillä ei homot valmenna” – heitto.  ehkä valmennuspäällikön (vai mikä lie) asemassa käydä uhmakkaasti nokittelemaan ja ”vitsailemaan” ääneen kaikkea mitä päässä liikkuu. ”En uskonut että kukaan luulee minun olevan niin typerä.” Niin. Ei uskottu, mutta nyt tiedetään.  (* kuulostiko hiukan loukkaavalta lokeroida ihminen valkoiseksi heteroksi perussuomalaiseksi mieheksi? Varsinkin kun tietää mistä raameista tätä kirjoitan? Aivan!) Mielestäni irtisanominen oli tässä yhteydessä oikea teko, ja antaa oikeanlaisen viestin. Ihmisiltä on unohtunut tyystin käytöstavat, ja ihmisarvo. Katsotaan että somessa voi huudella vapaasti mitä haluaa. Hiekkapillufeninisteistä suvakkihuorailuun ja homottelun ja tappouhkausten kautta takaisin.  Urheiluseuran antama viesti oli hyvä esimerkki myös siitä että ei voi. Kiitos Espoon Unitedille esimerkillisyydestä.   Olen itse pelannut vuonna nakki edustusjoukkuessa. Pidimme joukkueen johdon kanssa jossain vaiheessa palaveria lesbous-aiheesta. Naganon olympilaisten lähestyessä keskustelimme siitä,  että koska media aiheesta kiinnostuu, minkälaisen viestin haluamme asiasta antaa. Asiaa ei hyssytelty, ei liioiteltu, ei painettu villasella. Itä-Helsingissä tiedettiin jo vuonna nakki, ettei seksuaalisuudella ole mitään tekemistä urheilun kanssa, että meillä kaikilla on oikeus olla omia yksilöitämme. Sama koskee valmennusta. Ja ihmisiä ihan kaikkialla. Kun se ei kuulu kellekään. Ni ei kuulu. Seksuaalisuudella ei ole tekemistä työpaikan kanssa, sillä ei ole tekemistä urheilusuorituksen kanssa, sillä ei ole tekemistä kaveripiirissä eikä sillä ole merkitystä perhesuhteissa. Koska se on jokaisen oma asia, ja sitä toteutetaan yleensä ihan yksityisesti valitun ihmisen kanssa.   Mä olen niin perin juurin kyllästynyt huutelemaan omien ”oikeuksieni” perään. Mun seksuaalisuus ei kuulu kellekään, eikä se määritä mua missään muualla kun parinvalinnassa. En tarvitse suvaitsevaisuutta enkä ihmisoikeuksien myöntämistä keneltäkään. Koska mulla on oikeus olla ihan juuri sitä mitä olen. Ja. Mä tiedän että olen kelpo äiti, vaimo, työntekijä, pyöräilijä, sählääjä, tuunaaja, entinen urheilija ja entinen valmentaja.   Kyllä. Olen loukkaantunut yhden ihmisen typerästä kommentista, vaikka en katso sen koskettavan minua juuri millään lailla. Koska asia vaan nyt on niin, että seksuaalisuus on ihmisen oma asia, mutta typeryyttään ei voi mitä tahansa julkisesti huudella. Vitsi vitsi my ass. Pahoittelu jälkikäteen ei aina riitä. Joskus kannattaa vaan pitää ns. turpa ns. ummessa vaikka päässä liikkuisi mitä. Käytöstavat kunniaan.  Onneksi urheiluseura toimi asiassa suoraselkäisesti ja kantoi ikävän vastuunsa ja törppö GM saa jatkaa vitsikästä huuteluaan muissa yhteyksissä.  Noni. Kiitos. Työnnän pääni takaisin kaappiin.