Kuten äitinsä

Viikon naurut olen saanu siitä että esikoinen on huomannut itsessään äitinsä tapoja ja tottumuksia. 

Milloin se tekee mun reseptillä ruokaa. Milloin kuuntelee mun vanhoja lempibiisejä. Nukahtanu sohvalle rikossarjojen ääreen. Juonu perjantai-iltana yksin yhden oluen lukien hyvää kirjaa. 

Ja näistä sen pitää järkyttyneenä aina raportoida mulle. 

Raasu! 

Kuunnelkoon bonjovia, juoskoon pitkin maita ja mantuja, hankkikoot paljon lapsia ja lemmikkejä, muuttakoon maalle vanhaan taloon, olkoon vähä pöllö matikassa ja fiksu elämässä, syököön kausiluonteisesti mitä sattuu, antakoon tukan takkuuntua ja naaman rypistyä rauhassa, nukkukoon hyvin, ja seurakkoot elämässä omaa tunnettaan, pesköön kaikki pyykit sekaisin ja kapustat tiskikoneessa, älköön osaa käyttää valurautapaunnua tai paistaa kanaa ja olkoot osapäivävegaani.

mutta. 

Beibi. 

Älä ota elämää liian vakavasti, älä stressaa liikaa, älä usko että voit yksin kaiken hoitaa, äläkä turhia murheita kanna. 

Olen ylpeä että sä olet osittain niinkuin minä, ja aina kuitenkin minusta se parempi painos. 

 

…joku joskus kysyi miltä musta aikuisena tuntuu jos mun lapsesta tulee mua paljon fiksumpi…. 

No kuule, ylpeältä, vastaisin silloin, ja samaa vastaan nyt.