Lapsen itsetunto

Olin perjantaina Kisu Ruttunaaman vanhmpainvartissa. 

Keskusteltiin siitä miten koulussa menee (erittäin hyvin) ja miten lapsi kokee luokan ilmapiirin (hyväksi). Ope kyseli myös kiusaamisesta. Ei ole ollut, ei olla kohdattu. 

Kerroin että jos haluan lapsilleni jotakin elämässä opettaa, on se hieman paksunahakaisuutta ja hyviä käytöstapoja. Olen kertonut että jos joku haukkuu heidän housujaan, perhettään, silmiään tai mitä tahansa, on sanojalla itsellään a) huonot käytöstavat, b) omat asiat huonosti. Jos alkaa itseensä ottamaan muiden sanomisia, saa murheellinen olla aika usein. Toivon etteivät lapseni sano ääneen jos joku on heidän mielestään erilainen/oudonlainen tai jos jonkun kaverin housut näyttää hassunkuriselta. Jos on jotain muille sanottava, voi sanoa hienoista asioista jotka huomaa. Ja se on jopa enemmän kuin suotavaa. Että tuo huomaamiaan kivoja asioita esille. Ja tässä on pysytty. 

Kiusaamisen aiheita toki löytyy nuista mun natiaisista liiankin kanssa (vrt. esim oma nuoruuteni): tummat piirteet, outo nimi, outo sukunimi, omituinen perhe, ei merkkivaatteita, ei puhelimessa nettiä yms yms yms…. Muistan kun soitin kirkkoherranvirastoon lapsen nimestä ja täti langan toisessa päässä kääkätti ettei moista nimeä (jota tytölle olin ajatellut) saa antaa. ”Koska sitä voidaan kiusata.” Kerroin tädille muutaman faktan näistä kiusaamisjutuista ja paiskasin tuohtuneena luurin kiinni. Ja annoin lapselle sen nimen mitä halusinkin antaa. Eipä ole kukaan (paitsi mun mummi) nimeä kommentoinut. 

Olen tosi kiitollinen kyllä nykylasten suvaitsevaisesta hengestä. Kun minä olin nuori kiusattiin rillipäitä (nykyään hipsterit ja Harry Potter on cooleja), läskejä (ei saa sanoa ketään läskiksi), punatukkaisia (oh wow!), pisamanaamaisia (oh wow tällekin), isättömiä (monenlaiset perheet), köyhiä (kukapa ei olisi), tummaihoisia (esikuvia nykyisin)…. Erilaisuutta suvaitaan myös pukeutumisen osalta, ja tämä on hienoa, sanoo aikaansa oman tien kulkija. (Ei lewiksii, ei college-takkii, ei etuheittoo, ei permanenttii.) Oikeasti muistan coolien tyttöjen pitäneen palaveria liikkatunnin jälkeen pukukopissa siitä, ketä voi/saa haukkua kun ne on niin noloja verkkareineen, ja ketä ei kannata.

No niitä ei kannattanut, jotka paskat nakkas muiden mielipiteille. Mutta kuinka rujoa ja epäkunnioittavaa käytöstä herkempiä ihmisiä kohtaan. Toivottavasti cooleja tyttöjä vähän hävettää. Toivottavasti ne just kanssa muistavat nuoruuden hölmöilynsä, ja ovat ehkä siksi osanneet kasvattaa omat lapsensa toisin. 

Ei siis kiusaamista, sanoo ope ja lapsi kuin yhdestä suusta. 

Mahtavaa, tuleva sukupolvi, sanon minä. Pitäkää tuo asenne. 

”Vitun mutiainen.”  Kommentoi ikäiseni kaljupää minulle tätä lasta metrossa. 

Katsos Kisu, ei ole sedällä ihan kaikki kohdillaan. Mitäpä me tommosista hullupäistä tai niiden sanomisista välitetään. 

No eipä mitään.