Musiikkikasvatus

”Mamma! Miten ihmeessä mä voin tehdä mun nokkahuiluläksyt kun te ootte sanonu etten mä saa ”vinguttaa sitä hiton pilliä” täällä kotona?” 

No höpsö, mä vaan vitsailin, tietty sä harjoittelet jos sun täytyy. (Hymy.) 

 

No ei siinä. 

Viisi koiraa pomppas pystyyn ja mun korvat repesi ensimmäisiin yläkerrasta raikuviin, sanoisko horjuviin, säveliin. 

Au au au. Ai jösses, ei tuo räkäpillinvingutus nyt todellakaan mun mielestä kuulu yleissivistykseen mitenkään, sanon.

Onko pakko jos äiti ei halua? Käviskö semmoinen uus musiikinvapauslaki? Että ei tarttis niinku osallistua soitteluun jos se jotenkin sotii vanhempien arvoja [korvia] vastaan. Laulais vaikka mielummin, tuo pikkuvarikseni. 

”Mamma! Mä valkkasin tämmöi sinisen nokkahuilun että Tappikin vois sit harjotella tällä!” 

Oh no! Sekin vielä. Siis toinenkin muutaman kuukauden räkäpillispektaakkeli luvassa kolmen vuoden sisään…  Anna mun kaikki opetussuunnitelmat kestää. 

 

Ps. Lupasinko heikkona hetkenäni mennä Kisu feat. Räkäpilli:n keikalle torstai-iltana sen huoneeseen?? Ei voi olla mahdollista. Mitähän mä ajattelin…. 

 

Kuvituskuvana: päivän asut. Mamma ja tytär goes legginssi ja säärystimet. 

”Hitsi, mamma, kun mää näin noi sun rääsystimet aamulla ni halusin laittaa kanssa…” 

Ihanan lämmin ja style syyslook, molemmilla.