Kriisi? No ei.

Sain eilen puhelun:

”Siis ethän sä sinne internettiin, vai mikä se oli, voi kirjottaa jos teillä on jotai parisuhdeongelmia…” 

Siis mitä? Faija! 

Kuule, nykyään voi kirjottaa internettiin mitä haluaa! Aikuinen ihminen. Nää blogit on sellasta naistenlehtikamaa. Täällä avaudutaan yhdestä sun toisesta ikävästä asiasta. Kuten masennus, avioerot, lapsettomuus… Nää on ihmisille ajanviettoa ja vertaistukeakin. 

Toisekseen. Ei meillä ole mitään parisuhdeongelmia! Jos mä kriiseilen itse sitä etten voi tarpeeksi viettää vapaa-aikaa rakastamani ihmisen kanssa, niin se kielii enemmän kyllä siitä että asiat on hyvin. Ja jos me ollaan vähän eri mieltä jostain tapeteista tai muusta, niin se vaan nyt on niin. Kun me ollaan kaksi erillistä ihmistä omine makuinemme. Ja jos Tyyppi ei syö mun tekemiä ruokia, niin voi voi. Sekään ei kieli mistään ongelmasta. 

Joskus sorrun suoraan puheeseen, sarkasmin, tai esitän asiani epäselvästi. 

Kiva jos faija on myös huolissaan mein parisuhteesta, mutta kun sille nyt ei ole syytä. En mä nyt minkään typerän vatinaaman kanssa kävis taloa ostelemaan jollekin huteralle parisuhteen räppänäpohjalle. Kyllä sen perustuksen pitää olla kunnossa että tälläisiä hyppyjä vo tehdä. Nytkin menee tasan niin hyvin kun tälläisessä muuttostressi-työstressi-keuhkokuume(!!)-pelko-tilanteessa suinkin voi. Kyllä mä taas tässä hilluin Tyypille että tasan kusen sen haudalle jos se nyt tuohon meinaa kuolla. Mutta se on vaan itähelsinkiläisen tapa kertoa syvästä rakkaudesta. Niin. 

En ole vaan aiemmin tajunnut että vanhempaa, liki 40 vuotta naimisissa olevaa ihmistä saattaa hävettää se, että hänen tyttärensä on muutamaan otteeseen eronnut niistä vääristä ihmisistä. Että nykyään parisuhteet purkautuu toisinaan. Että mulle on normaalia kertoa että tökkii, tai jopa lähteä menemään jos ei parisuhdepulla maistu. Ikinä en ole sitä tehnyt kevein perustein, eikä mulla montaa suhdetta ole edes takana. Mutta silti. Olen jotenkin käsittänyt vanhempien huolen ja harmin näistä tilanteista, mutta että siinä nyt olis jotain hävettävää. Ja kenen silmissä? Ehkä tässäkin on keskustelun paikka, koska asia jäi hiukan vaivaamaan… Ja siis faija, en loukkaantunut mitenkään. Kiva kun kysyit. 

Ei siinä! 

Vantaalaisessa parisuhteessa kaikki hyvin. Lapset lähtee tänään ukille, ja mä pääsen viettämään sohva-aikaa rakkaista rakkaimman limanoksentajan kanssa! Vati viereen ja romantiikkaa kehiin!

Ajattelin että pyytää Tyyppiä vaikka hieromaan mun jalkoja siinä limailun lomassa, mutta ainiin, sillä on urheilu-uran aikana irronnu peukut kantimistaan, niin sekään ei enää oikein onnistu. Enää. no, itsepähän olen Tyyppini valinnut. Näillä mennään mitä on.