Pihan aitaaminen edistyy
Yhtenä syynä talonostoon on tämä meidän koiralauma.
Nykyisessä asunnossa on mukavasti neliöitä kyllä, mutta ne on jaettu kahteen tasoon. Tuntuu että tämä koiraharrastus on muutamalla rescue-bonuksella nyt vähän liian laajaa vaan tällaiseen rivitaloasumiseen. Tässä on hyvät, metsäiset lenkkimaastot vieressä, mutta silloin kun tyyppi on töissä iltavuorossa ei kyllä mun rahkeet riitä tarpeeksi pitkiin lenkkeihin. Varsinkin kun on lapset ja koti tässä työpäivän päälle hoidettavana. (Kävelen siis ihan hullunaan joka ilta, mutta jos tuollaiselle energiselle metsäkoiralle sen 20km juoksua on ”pikkujuttu”, niin ymmärtänette varmaan mistä puhun…)
Siis. Toiveena oli hankkia iso, rauhallinen tontti, jolla seisoisi hyvä talo. Löysimmekin sitten kuusikymmenluvun kaunottaren tuhannen neliön tontilla. Talo seisoo tontilla vielä niin kivasti etureunassa, ns. peppu kadulle päin, että pihan aitaamisen sai suunniteltua fiksusti. Kadun puolelle jäi kaistale istutuksia varten, samoin talon toiselle sivustalle pengerryksen päälle puutarhakaitale. Aidattu alue jää suurimmilta osin kadultapäin katsottuna piiloon ylärinteen vuoksi ja talon taakse, joten aidalla louskuttaminen varmaan jää aika vähälle. Takaosastaan tonttimme rajoittuu puistoon (lue: ryteikköön) jossa ei kukaan juuri kulje.
Halusimme siis aidata pihan koiraturvallisesti, emme mitään erillistä ”koira-aitausta”. Kisu kesällä itki ja surkutteli monta päivää kun näki koiran ulkotarhassa. Se vaan ei ole meidän juttu.
Kysyimme kunnan rakennusvalvonnasta kantaa aita-asiaan, mutta mitään lupaa ei tarvita, mikäli aita tulee selkeästi oman tontin puolelle, ts. aidan ja rajan välissä on ns. huoltokäytävä. Varsinkin kun päädyimme suht huomaamattomaan verkkoaitaan, ei toimenpide-lupaa tarvinnut hakea, eikä ilmoitusta aidanrakennuksesta edes kunnalle tehdä.
Vertailun ja tutkailun jälkeen päädyimme tilaamaan tolpat, verkon ja aidan AB polarilta. Tolpan korkeus on 2m, ja verkon 1,5m. Portit tilattiin samaa korkeutta, metrin levyiset käyntiportit ainoastaan, koska autolla ei pihanpuolelle ole tarvetta ajaa. Verkko on 5×5 silmällä olevaa super strong -verkkoa, sattuneesta syystä.
Miinuksena voisin mainita ettei ne klipsit mihin verkko kiinnitetään, olleet tolpissa valmiiksi. Hemmetinmoista hommaa metallin poraaminen, Tyypillä nyt vielä kaksi-kolme viikkoa urakan jälkeen hartiat tulehdustilassa. Mulla katkesi närvi neljättä tolppaa poratessa, koska elopaino ei vaan riittänyt painamaan poraa tarpeeksi, ja ns. lentelin poran ja putken päältä milloin minnekin.
Aidan tolpat olivat mallia ”nuijitaan maahan”, ja osa menikin suhteellisen helpolla siihen mihin piti, osan kanssa piti soveltaa. Tolppaväli on suositeltu 2m, +/- 10cm maastosta johtuen. Suurin osa pihasta on suht pehmeää multa/soramaata, mutta parissa kohtaa maansisällä kulki joitain pottumaisia juuria ja kiviä/kallio ja esim. tontin takarajaa hakkasin kiukulla (ja rautakangella) muutaman sentin välein että löysin tolpille paikat.
Portintolpille kaivettiin kuopat, ja valettiin sementtikenkä. Hienosti kuivuivat/kuivuvat siellä puutarhatuolein tuettuina.
Viimeisen homman piti olla ”klipsutellaan vaan verkko paikalleen”. No ei ollut. ”Verkko mukautuu maastoon”. No ei mukautunut. Kävi niin että maasto mukautui verkkoon.
Kyllä on eilen lapiota heilutettu.
Ja joissain kohdissa verkonasennusta me molemmat ”roikuttiin” siinä ”super strong” verkossa että se napsahti klipsuihin paikalleen.
Virallinen tarkastaja on tyytyväinen aitaan.
…Vaikka meidän touhut taisi hiukan turhauttavia sen makuun olla, koska kaksi remmiä meni tuossa ”tarkastellessa” kappaleiksi…
Puoleen matkaan saatiin nipsuteltua verkko, vielä on siis yksi asennuspäivä sen suhteen edessä.
(Ps. Keittiön lattia eteni kyllä, mutta MÄ olin unohtanut ilmoittaa putkimieheksi osoitteen!!! Voi mikä toope! No parempi onni ensikerralla..)