2015, morjens sullekin.

Olen vaihtamassa kalenteria, teki mieleni listata kohokohdat viimevuodelta ihan itselle muistiin. 

Tammikuu

Viikonloput siivottiin mutsin ja faijan vanhaa kämppää. Huolehdin menemään. Sydän ja pää oli raskaita.

 

Helmikuu 

Isäni sairastui. Huolehdin niin että purin öisin hampaita taas rikki. Kisu oli seurakunnan leirillä ja kaiken työn päälle paahdettiin mutsin ja faijan muutto. 

Maaliskuu

Kisulla on ollut järkyttävän paljon futista, mä olen näköjään juossut töissä ja koulutuksissa. Napero-Koiranen kävi ensimmäisessä näyttelyssään Jyväskylässä. Ihan parisuhteen laatuaikaa saattoi olla neljä tuntia autossa mennen ja tullen. Osallistuin firman vaatesuunnittelukokouksiin. (Tämän muistan, mulla oli coolit tatuointiprintti/pääkallolegginssit siellä jakkupukukokouksessa!) 

Huhtikuu

Liityin firman muistityöryhmään suurin odotuksin. Lisko nimeltä Jorgos Armani muutti meille.

Toukokuu

Kalenteriini ilmestyi sydämiä, treffien merkiksi. Käsittämätöntä. Niitä on jokaisella viikolla. Taisi olla parisuhteen laatuaikaa roppakaupalla ja kevättä ihanasti rinnassa. Olemme skidien kanssa olleet pihaseikkailussa. Vähän koiranäyttelyssä, ja lisää treffeillä. Huisia! Toukokuussa oli myös suuri päivä minulle ja mun esikoiselle, ylioppilaaksi pääsy ja ylioppilasjuhlat. 

Kesäkuu

Kesäkuussa vietettiin Helsinki-päivää naperoiden kanssa, ja kävin serkusten kesäretkellä Tallinnassa. Kävimme nakeoiden kanssa myös muutamaan kertaan Sipoonkorvessa Kalkkiruukin luontopolulla. Tyyppi-raasu on painanut pelkästään töitä olan takaa. Sääliksi käy. Näin jälkikäteenkin. 

Heinäkuu

Aloitimme loman serkun mökillä, ainoa kesän helleviikko, ja mökki yksin meidän. Oli varsinaista luksusta! Sypy-Koiranen haki sertit ja ropit eka viikonlopun näyttelystä. Aurinko paistoi silloinkin täydeltä terältä ja oli varsin hikinen reissu. Kävimme myös Korkeasaaressa, kaupassa ja uimahallissa mun kalenterin mukaan. 

Elokuu

Alkoi Kisun nelosluokka, ja Tapin eskari. Napero-Koiranen kävi ensimmäisessä vesityökokeessaan. Juhlittiin ihanan ystävän ihania häitä. Ansaittuja. Selitän tätä myöhemmin. Elokuun lopussa vaihdoin työpaikkaa. Elokuussa myös ”Ray”, saapui meille Espanjasta. Pojan sijasta se olikin tyttökoira, ja se sai nimekseen Aida. 

Syyskuu

Aloitettiin talonostoprojekti. Juhlittiin asuinalueemme puistojuhlia. Ystäväni kirja julkaistiin ja kävimme kirjanjulkkareissa näyttäytymässä. Syyskuussa myös esikoiseni lähti maailmalle. Ennen sitä kävimme ihan ravintolassa yksillä, syömässä ja sen päälle Svenskanilla katsomassa Mamma Mia-musikaalia. 

Lokakuu

Kalenterissa ainoastaan työmerkintöjä. Ei mitään spesiaalia. Tyypinkin synttärit meni juhlimatta ohitse. Hän oli leirillä, minä migreenissä. Töissä selkeesti ollut työnkuvan sorvaamista ja koulutusta koulutuksen päälle. 

Marraskuu

Hups. Ostettiin vuosipäivän kunniaksi talo, sen jälkeen hommat on menneet siivotessa, suunnitellessa, kauppaillessa, tuskaillessa, innostellessa. 

Joulukuu

Meni remontoidessa. Siivoillessa, tuskaillessa, kauppaillessa, remontoidessa. Mutta aita saatiin valmiiksi ja vessat purettua. 

 

Ei jäänyt vuodesta käteen paljoa jälkipolville muisteltavaa. Anteeksi joulusta, anteeksi synttäreitä, anteeksi aiheuttamastani vaivasta. 

Kaiken tän päälle mulla on kuitenkin kiitollinen olo. Edelleen. Mulla on mun ihmiset, mulla on mun projektit, mulla on mun työ, mulla on mun koirat. Mitäpä sitä ihminen enempää tarvitsee. Paitsi sen repun. 

 

Uudenvuodenlupauksenani on olla optimistinen, tarttua hetkeen ja vaalia parisuhdetta, ystävyyssuhteita ja olla lapsille läsnä. 

Ihanaa vuodenvaihdetta kaikille teille! Tuokoon uusi vuosi mukanaan sopivan sekoituksen kasvua, haasteita, lämpöä ja riemua.